Kuvaa kuunnellen

Taneli Stenberg

Kurkotus, 2006  

öljy kankaalle 

130 x 90 cm 

Porin kaupungin taidekokoelma / TM 1830 

Taneli Stenbergin teos nimeltä Kurkotus on valmistunut vuonna 2006, ja se on maalattu öljyväreillä kankaalle. Maalaus on pystysuuntainen, sen korkeus on 130 senttimetriä ja leveys 90 senttimetriä.

Maalaus kuvaa nuorta henkilöä, joka seisoo yhdellä jalallaan ja tutkii jalkapohjaansa. Henkilö täyttää melkein koko kuvapinta-alan. Maalauksen yläreuna rajaa hieman hänen kumartunutta yläselkäänsä ja maalauksen oikea reuna rajaa hänen päänsä otsan yläpuolelta.

Henkilöllä on yllään vaaleanpunainen vyötärölle ulottuva hihaton aluspaita, jossa on valkoisia pystyraitoja sekä valkoista pitsiä muistuttavaa koristenauhaa kauluksessa ja hihansuissa. Hänen alushousunsa ovat vaaleat. Hänen reitensä ja käsivartensa ovat paljaat ja ne ovat lihaksikkaat kuin urheilijalla tai tanssijalla. Taiteilija on maalannut ihmisen vartalon lihakset ja jänteet melkein valokuvan tarkasti ja realistisesti.
Henkilö on nostanut oikean jalkansa taipuisasti vasemman jalkansa reittä vasten jalkapohja ylöspäin. Hänen oikea polvensa osoittaa suoraan katsojaa kohti. Vaikuttaa siltä kuin hän yrittäisi puristaa peukaloillaan irti jotain jalkapohjaan tarttunutta tai siihen pistänyttä.

Hänen ylävartalonsa on taipunut jalkapohjaa kohti ja hänen vaaleat pitkät hiuksensa valuvat hänen alaspäin katsovia kasvojaan pitkin ja peittävät hänen silmänsä. Kasvoista näkyy vain poskea, nenää ja avonaista suuta. Aluspaidan leveästä kaula-aukosta näkyy jäntevää niskaa ja paljaan rinnan pyöreää muotoa. Henkilön asento vaikuttaa hankalalta, mutta hän tuntuu seisovan tukevasti ja on täysin uppoutunut tutkimaan jalkapohjaansa.

Teoksen yläosassa häämöttää tummaa metsää, joka vaikuttaa korkealta kuusikolta. Kuusten oksien välistä kajastaa sinertävää taustaa, ehkä taivasta. Teoksen alaosassa ihmisen ympärillä on melkein mustaa kuvapintaa, jossa näkyy muutama vaaleampi sahalaitainen siveltimenveto, joka voisi kuvastaa ruohikkoa. Henkilön iholta heijastuu vaalea ja kirkas valo. Voisi ajatella, että maalaus onkin ikään kuin henkilöstä otettu valokuva, johon on tallentunut salamavalon kirkas välähdys.

Otto Mäkilä

Omega, 1939 

Guassi paperille 

21,5 x 30,5 cm 

Porin kaupungin taidekokoelma / TM 0813 

Otto Mäkilän teos nimeltä Omega on valmistunut vuonna 1939 ja se on vaakasuuntainen guassimaalaus paperille.

Sen korkeus on 21,5 senttimetriä ja leveys 30,5 senttimetriä.

Maalauksen etualalla makaa kyljellään alaston ihmishahmo. Pää on vasemmalla ja rintamasuunta kohti katsojaa. Hahmo on kuvattu piirrosmaisesti, pääväri on kellertävä. Hahmon jalat ovat värikkään tilkkupeiton alla. Hahmo makaa neliruutuisen ikkunan edessä. Ikkunasta näkyy maisema, jossa on tummansininen lahden pohjukka, vaalean vihreä niitty ja oranssinpunainen hevonen, joka syö ruohoa.

Vaaleansiniset, lähes läpikuultavat verhot maalauksen molemmilla sivuilla kehystävät sekä teoksen etualalla makaavaa ihmishahmoa että ikkunan takana näkyvää maisemaa. Ikkunan alareuna on hieman maalauksen puolivälin alapuolella.

Maalauksen tunnelma on rauhallinen, hyväntuulinen ja unenomainen.

Kellertävä ihmishahmo on luonnosmainen. Sen ääriviivat on piirretty lyijykynällä. Hahmon kasvot ovat puoliksi uponneet sinertävänvalkoiseen tyynyyn. Silmät ovat kiinni. Suu on punainen ylöspäin kaartuva viiva. Näyttää siltä, että hahmo hymyilee nukkuessaan. Vasen käsi roikkuu mustan makuusijan reunan yli. Kaksi piirrettyä ympyrää kuvaavat tyylitellysti hahmon rintoja.

Monivärinen tilkkupeitto peittää hahmon vartalon vyötäröstä alaspäin. Peitossa on sinisiä, keltaisia, vihreitä ja tiilenpunaisia suunnikkaita ja kolmioita, jotka on erotettu toisistaan valkoisilla ääriviivoilla. Hahmon alla on valkoinen lakana ja sen alla musta makuualusta.

Huoneen neliruutuisessa ikkunassa on harmaat puitteet. Ikkunaruudut jakavat maiseman niin, että vasemmassa yläruudussa näkyy hevonen. Sen oranssinpuna korostuu tasaisen siniseksi maalattua taivasta vasten. Niityn vehreyttä on varjostettu tummanvihreillä ohuilla siveltimenvedoilla. Ikkunan vasemmassa alaruudussa syvänsininen vesi muodostaa lahden pohjukan. Sen molemmin puolin niitty jatkuu vaalean vihreänä. Rantaviiva on tarkkarajainen. Tummansiniseen veteen on maalattu pieniä mustia viivoja, jotka saavat aikaan vaikutelman veden väreilystä.

Lahden pohjukka päättyy ikkunan oikean alaruudun puolella vihreän niityn keskelle. Oikeassa yläruudussa näkyy vihreää niittyä ja sinistä taivasta. Oikeanpuoleiset ruudut jäävät osittain vaaleansinisen verhon taakse.

Seinä hahmon takana, ikkunan alla, on vaalean sininen samoin kuin ikkunaverhot. Verhojen väri on sävyltään vaihteleva; esimerkiksi ikkunan yläkarmin kohdalla sävy on läpikuultavan vaalea, mutta on myös tummempia siveltimenvetoja. Syntyy vaikutelma kevyen ilmavasta kankaasta poimuineen. Maiseman voimakkaat värit korostuvat verhojen vaaleansinistä väriä vasten.

Kun maalausta katsoo tarkemmin, voi havaita, että vasemmanpuoleisessa verhossa on pieniä keltaisia kuvioita. Niitä näkyy ainoastaan nukkuvan hahmon pään yläpuolella.

Niko Palokangas 

Sumu, 2019  

öljy ja pastelli kankaalle  

80 x 86 cm  

Porin kaupungin taidekokoelma / TM 2284 

Niko Palokankaan teos nimeltä Sumu on vuodelta 2019 ja sen tekniikka on öljyväri ja pastelli kankaalle. Teos on vaakasuuntainen ja sen leveys on 86 senttimetriä ja korkeus 80 senttimetriä.

Melkein neliönmuotoisen teoksen peittää vaalea läpikuultava kalvomainen pinta, ikään kuin teos olisi peittynyt sumuun tai usvaan. Kalvo vaikuttaa vahamaiselta ja näyttää siltä, että taiteilija on hangannut valkoisella pastelliliidulla teoksen pintaa. Vaalean kalvon alta erottuu haaleita kuvaelementtejä, joita on aluksi vaikea hahmottaa. Selvimmin erottuu viisi ihmishahmoa ja metsää. Ihmishahmojen asennot vaikuttavat jähmettyneiltä. Kun teosta katsoo pidempään, siitä alkaa hahmottua muita elementtejä. Teoksen väreinä on sininen, valkoinen ja musta. Värit kuultavat haaleina vaalean kalvon lävitse.

Teoksen kuvaelementtejä voi tarkastella jakamalla kuva-ala vaakasuunnassa kahteen puolikkaaseen. Alapuolikkaassa on kuvattu viisi seisovaa varjomaista ihmishahmoa, joiden katse on suuntautunut kohti teoksen oikeaa yläreunaa. Ihmishahmot erottuvat harmaina siluetteina vaalean kalvon alta. Hahmot seisovat sinertävällä tasaisella alustalla, ehkä vedessä. Hahmoista lähtee pitkät varjot, jotka suuntautuvat vasempaan alakulmaan. Hahmojen vieressä, teoksen oikeassa reunassa, on tumma, viitteellisesti kuvattu metsä, joka jatkuu teoksen yläpuolikkaaseen ja yltää melkein teoksen oikeaan yläkulmaan asti.

Teoksen yläpuolikkaassa on sinimusta muoto, joka voisi olla korkea kallionjyrkänne, tai kenties valtava jäälautta. Se alkaa teoksen vasemmasta reunasta ja jatkuu vaakasuoraan kahden kolmasosan verran teoksen leveydestä kohti oikeaa reunaa. Muodon ja oikeassa reunassa olevan metsän välissä on valkoinen epätarkka alue. Se jatkuu oikeaan yläkulmaan asti, ja se näyttäisi loistavan vaaleaa valoa. Alue on maalattu pienin kaarevin siveltimen vedoin, joista syntyy liikkeen vaikutelma. Alue

Juhani Linnovaara

Tikalin yö, ajoittamaton 

Guassi paperille 

94 x 64,5 cm 

TM 1170 

Juhani Linnovaaran Tikalin yö -nimisen teoksen valmistumisajankohta on ajoittamaton. Teos on pystysuuntainen guassimaalaus paperille. Sen korkeus on 94 senttimetriä ja leveys 64,5 senttimetriä.

Teos on voimakkailla väreillä maalattu yöllinen maisema. Salaperäistä, taianomaista tunnelmaa luovat syvänsininen yötaivas, täysikuu, taivasta kehystävä tummanvihreä viidakkokasvillisuus ja kuvan keskeltä kohoava tornimainen muoto, jota kasvillisuus verhoaa.

Paitsi että kuvan keskeiset elementit ovat salaperäisiä tai verhottuja, on siinä myös outoja ja kummallisia yksityiskohtia, jotka tulevat esiin vasta kun teosta katsoo tarkemmin. On selvästi esittäviä yksityiskohtia, kuten viidakon pimeydestä tuijottavat silmät. Toisaalta Linnovaaran sivellin on liikkunut viidakon yllä arvoituksellisesti jättäen jälkiä, jotka ovat viitteellisiä: ne luovat monitulkintaisia vaikutelmia ja mystistä tunnelmaa, joka on yhtäaikaa jollain tapaa houkutteleva ja ehkä vähän pelottavakin.

Täysikuu on kirkkaan keltainen. Muutama tähti täplittää avaraa taivasta. Lähes mustat puut reunustavat yötaivasta. Puiden lehvästö on tarkkarajainen. Taivasta vasten erottuu jopa yksittäisiä lehtiä. Puiden päälle on maalattu hiuksenhienoja kellertäviä siveltimenvetoja, jotka kulkevat pystysuunnassa lehvästön päällä.

Kuu valaisee aluskasvillisuuden keskeltä nousevaa arvoituksellista tornimaista muotoa. Kyseessä voisi olla ehkä viidakon kasvien valtaama temppelin raunio.

Teoksen alaosa peittyy tumman vihreään aluskasvillisuuteen. Etualalla väri liukuu lähes mustaksi. Vain siellä täällä on vihertäviä täpliä.

Vasemmalla mustan keskellä kiiluu kaksi keltaista silmää, jotka tuijottavat suoraan kohti katsojaa.

Alhaalla oikealla on useamman värisiä vaakasuoria siveltimenvetoja alekkain. Ylimpänä on vaalean vihreä viiva, sen jälkeen punainen, sitten valkoinen. Voimakkaimpina erottuu kaksi kirkkaankeltaista viivaa, joiden välissä on ohut sininen viiva.

Eeva Peura

My melancholy, 2020

vesiväri paperille

28 x 24 cm

TM 2319

Eeva Peuran teos nimeltä My melancholy on vuodelta 2020 ja se on maalattu vesiväreillä paperille. Pystysuuntaisen vesivärityön korkeus on 28 senttimetriä ja leveys 24 senttimetriä.

Teos kuvaa puun rungolla makaavaa punahiuksista ihmistä, oletettavasti naista, jonka taustalla seisoo läpikuultava ihmishahmo. Vesivärityön väreinä on tumman ruskea, sekä punaisen ja sinisen eri sävyt. Teoksen tummat puun rungot ovat mattamaisia, ja vaaleat elementit kuten tausta ja taempana seisova hahmo ovat läpikuultavia ja ohuesti maalattuja. Teos on tyylitellyn luonnosmainen ja sen värit ovat paikoin levinneet ja sekoittuneet keskenään. Teoksen elementit ovat häilyvärajaisia ja epätarkkoja. Vesivärityöstä syntyy epätodellinen vaikutelma.

Työn vasemmasta alakulmasta kaareutuu kuvan keskikohtaa kohti paksu tummanruskea puun runko, jolla makaa kyljellään naista muistuttava hahmo. Hän katsoo suoraan katsojaan päin ja hänellä on pitkät punaiset hiukset jotka roikkuvat maata kohti. Hänen ihonsa on vaaleanpunertava, hänen kasvoistaan erottuvat sinertävät silmät, kaarevat kulmat sekä punertava suu. Hänellä on yllään valkoinen paita.

Hänen päänsä on teoksen keskipisteessä ja hänen vartalonsa rajautuu lantion alapuolelta teoksen vasemman reunan ulkopuolelle. Naishahmon ääriviivat ovat epätarkat ja on vaikea sanoa, makaako hän todella puunrungon päällä vai leijuuko hän sen yllä. Puunrungosta lähtevät tummat oksat jatkuvat kohti vesivärityön oikeaa reunaa.

Naisen selän takana seisoo sinisellä ohuella ääriviivalla maalattu ihmishahmo. Hänen vartalonsa on läpikuultava, ja kasvoissa on vain kolme sinistä täplää kuvaamassa silmiä ja suuta. Hahmo on kapealanteinen ja hoikka. Hahmon epätarkat ääriviivat, joiden sininen väri on ohennettu paikoin melkein läpinäkyväksi, luovat vaikutelman hahmon katoamisesta, tai poissaolosta.

Teoksen vasemmasta yläkulmasta kaareutuu alaspäin toinen paksu puunrunko kohti teoksen keskipistettä, mutta sen latva jää sinisellä ääriviivalla kuvatun hahmon taakse. Teoksen tausta on maalattu läpikuultavaksi ohennetuilla herkillä punaisilla ja sinisillä sävyillä.