Porin kaupungintalon taideteokset

Porin kaupungintalolle on sijoitettu 144 taideteosta, jotka kuuluvat Porin taidemuseon kokoelmiin. Kokonaisuuteen sisältyy maalauksia, taidegrafiikkaa, veistoksia ja mitaleja. Kaupungintalon teoskokonaisuus painottuu kotimaiseen taiteeseen ja teokset ajoittuvat 1800-luvun lopulta nykypäivään. Teoksia on nähtävillä kaupungintalon aula- ja käytävätiloissa, työhuoneissa ja kokoustiloissa. Porin taidemuseo vastaa kokoelmateosten ripustuksesta ja hoidosta. 

Pääosa kaupungintalolla esillä olevista teoksista kuuluu Porin kaupungin taidekokoelmaan, jota on kartutettu säännöllisesti vuodesta 1959 lähtien. Taidemuseotoiminnan käynnistymisestä vuonna 1981 lähtien, Porin taidemuseo on vastannut kokoelman hoidosta ja kartuttamisesta. Kokoelmaan kuuluu tällä hetkellä noin 2400 teosta. 

W. Rosenlew & Co Aktiebolag antoi Porin kaupungille mittavan lahjoituksen kaupungin 400-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 1958. Kaupunginhallitus nimesi toimikunnan, jonka tehtävänä oli käyttää lahjoitusvaroja uusien taideteosten hankkimiseen Porin kaupungintalolle. Taidekunnan toimesta kaupungin taidekokoelmaan hankittiin vuosina 1968-1976 peräti 53 aikansa nykytaidetta edustavaa teosta, jotka sijoitettiin Porin kaupungintalolle. Osa hankitusta kokonaisuudesta on edelleen nähtävillä kaupungintalon tiloissa. 

Osa kaupungintalon kotimaisen nykytaiteen kokonaisuudesta kuuluu Arto Jurttilan kokoelmaan. Keräilijä Arto Jurttila lahjoitti 650 teosta sisältävän taidekokoelmansa vuonna 2026 Porin taidemuseolle ja Porin kaupungille. Kokoelma oli talletettuna Porin taidemuseoon vuodesta 2001 lähtien. Taidemuseo vastaa kokoelman hoidosta ja ripustaa kokoelman teoksia kaupunkilaisten nähtäville julkisiin tiloihin. 

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) 

Porin kaupungintalolle sijoitetut kolme Akseli Gallen-Kallelan maalausta kuuluvat Porin taidemuseo hallinnoimaan Porin kaupungin taidekokoelmaan.  

Porissa vuonna 1865 syntynyt Akseli Gallen-Kallela on yksi tunnetuimmista Suomen kansallisromantiikan aikakauden taiteilijoista. Hänen monipuoliseen tuotantoonsa kuuluu mm. kansankuvauksia ja Kalevala-aiheita. 

Akseli Gallen-Kallelan kunniaksi valmistettu Heikki Niemisen suunnittelema muistomerkki paljastettiin Porin Pohjoispuistossa 25.4.1965. Tapahtuman jälkeen syksyllä rouva Gerda Eck tarjosi puolisonsa isän, laamanni Eckin muotokuvaa Porin kaupungille. Eckin lahjoitus otettiin kiitollisuudella vastaan. Myös taiteilijan tytär Kirsti Gallen-Kallela tarjosi maalauksia Tulen synty ja Syksy kaupungin taidekokoelmaan. Maalaukset hankittiin häneltä vuonna 1966.

Laamanni Eckin muotokuva (1896) 
öljy kankaalle
82,2 x 61 cm 
Porin kaupungin taidekokoelma

Laamanni Theodor Leopold Eck syntyi Turussa 15.11.1849 ja kuoli Porissa 30.12.1921. Hän toimi vuosina 1888–1918 Ulvilan tuomiokunnan tuomarina ja samalla ajoittain Porin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana sekä varapuheenjohtajana. Hän osallistui kaupungin edustajana maapäiville vuosina 1897, 1899 ja 1900.

Lähde: Gerda Eckin kirje Porin kaupunginhallitukselle 20.6.1965, kaupunginhallituksen kokouspöytäkirja 5.7.1965, liite, Porin kaupunginarkisto.

Tulen synty (1916-17) 
öljy kankaalle
179 x 185 cm 
Porin kaupungin taidekokoelma 

Tulen synty -maalaus on suunnitelma moniosaisesta seinämaalauksesta, joka Gallen-Kallelalta tilattiin Suomen Kansallisteatterin permannon etulämpiöön. Tilaustyö kuitenkin peruuntui ja ainoaksi osaksi jäänyt maalaus kuuluu nykyään Porin kaupungin taidekokoelmaan. Kansallisteatterin freskot toteutti lopulta taiteilija Juho Rissanen ja ne valmistuivat vuonna 1928.

Timo Koho on kirjoittanut Tulen synty -teoksesta julkaisussa Teatteritalo ennen ja nyt (2003). Maalauksen etualalle sijoittuu järven rannalla oleva kivi, jonka päällä on kannel. Kohon mukaan kiven juuresta pulppuaa lähde, ja kiveä vasten nojaa tuohinen lippo. Teoksen taustalle on sommiteltu miehiä kokoontuneena kokkotulen ympärille. Koho tulkitsee maalauksen tuliaiheen rinnastuvan Väinämöisen ja antiikin Prometheus-teemaan. Prometheus toi kreikkalaisessa mytologiassa tulen ihmisille.

Vaikka maalauksen etualan aiheen lähtökohtana on Kalevalan runo kivellä kannelta soittavasta Väinämöisestä, Koho kirjoittaa Gallen-Kallelan kehitelleen aihetta vapaasti. Väinämöinen on lähtenyt ja jättänyt kanteleensa kivelle eli symbolisesti jättänyt laulunsa Suomen kansalle, joka ammentaa niistä uutta elinvoimaa kulttuuriinsa. Taustalla olevat miehet katsovat tulevaisuuteen. Tulkinnan mukaan tuli symboloi uutta aikakautta ja kannel menneisyyden traditioita.

Lähde: Koho, Timo: Kansallisteatterin freskot. Julkaisussa Suomen Kansallisteatteri. Teatteritalo ennen ja nyt. Toim. Nevala, Marja-Liisa. Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2003.

Syksy, (n. 1902)
öljy kankaalle
116,5 x 147,5 cm 
Porin kaupungin taidekokoelma

Elämän kiertokulku 

Syksy -maalaus on esityö Juséliuksen mausoleumin freskoon, joka valmistui elokuussa 1903. Porilainen kauppaneuvos F. E. Jusélius rakennutti rakennuksen Käppärän hautausmaalle kuolleen tyttärensä Sigridin hautapaikaksi. Gallen-Kallelalta mausoleumiin tilatut freskot kuvaavat elämää, kuolemaa ja luonnon kiertokulkua. Syksy on yksi mausoleumin keskiosaan sijoittuvasta kuuden freskon sarjasta, joka kytkeytyy ihmisen elämään ja vuoden kiertoon. Mausoleumin alkuperäiset freskot tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1931. Taiteilijan poika Jorma Gallen-Kallela maalasi ne isänsä luonnosten pohjalta uudelleen.

Akseli Gallen-Kallela asui Porin lähellä Kuuminaisissa luonnostellessaan ja maalatessaan mausoleumin freskoja. Tutkija Nina Kokkinen on väitöskirjassaan kertonut taiteilijan luonnostelleen siellä meren rantaan muodostuneita jäälauttoja lumisessa maisemassa. Hän piirsi myös rannalla lepääviä ankkureita ja horisontissa näkyvää karia. Syksy -maalauksen maisemassa on siis arveltu olevan elementtejä Kuuminaisista, mutta myös taiteilijan kotipaikkakunnalta Ruovedeltä. Kokkisen mukaan luonnosten viittaukset tuhoisaan hyökyaaltoon tai tulvaan näkyvät maalauksessa rannalla kallistuneissa risteissä, jotka kertovat jonkun kuolemasta veden läheisyydessä. Luonnon kuoleminen rinnastuu maailmanloppuun. Syksyn lakastumisvaihe on kuitenkin vain osa luonnon kiertokulkua, ei lopullinen päätepiste.

Gallen-Kallela on maalannut Syksystä useampia versioita. Yksi niistä päätyi jopa filosofi Ludwig Wittgensteinin omistukseen. Suomeen jäänyt suurikokoinen esityö lopullisena viiden ristin versiona kuuluu Sigrid Juséliuksen Säätiön omistukseen.

Lähde: Kokkinen, Nina: Totuudenetsijät. Vuosisadanvaihteen okkulttuuri ja moderni henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa. Turun yliopiston julkaisuja, 2019.

**

Unto Koistinen  
Tanja (1968)  
öljy levylle
113 x 70,5 cm 
Porin kaupungin taidekokoelma 

Salaperäinen Tanja 

Unto Koistisen (1917–1994) maalaus Tanja lukeutuu taiteilijan hyvin tunnettuun muotokuvatuotantoon. Tanja on hankittu OY. W. Rosenlew AB:n 8.3.1958 lahjoittamin varoin Suomen Taideakatemian näyttelystä.

Koistinen kehitti 1960-luvulla oman maalaustekniikan, jota hän kutsui kameemaalaukseksi. Siinä hän piirsi ensin henkilön ääriviivat kaivertamalla ne vaaleaan pohjamaaliin. Herkkää viivaa taiteilija kutsui hermoviivaksi. Piirroksen päälle hän levitti tummempia värikerroksia, joiden alta hän pyyhki esiin vaaleampia kerroksia. Prosessin myötä maalaukseen syntyi vaikutelma ajan patinasta.

Koistisen mielestä materiaalit täytyi hallita niukoilla väriskaaloilla, ja Tanjakin on maalattu ruskean eri sävyillä. Kehykset olivat Koistisen mukaan maalauksen lähtökohta. Hän keräsi vanhoja kehyksiä, teetti uusia ja patinoi niitä itse. Taiteilijan mukaan hyvä kehys käynnisti mielikuvituksen. Hänen mielestään maalaus valmistui vasta, kun se oli asetettu kehyksiinsä.

Kameemaalausten aiheina olivat usein eri-ikäiset naiset, ja Koistinen on sanonut arvostavansa heitä suuresti. Tanja-maalauksen valmistumisvuonna 1968 ohjaaja Eeli Aalto teki Koistisesta dokumentin, jolle myönnettiin valtion elokuvapalkinto. Dokumentissa Koistinen toteaa, että tärkeintä hänelle on tunne – älyllisyys ei ollut hänelle merkityksellistä. Taiteilija kertoo myös, ettei hän paljasta, kuka Tanja on.

Katso dokumentti Ylen verkkosivuilla: https://yle.fi/a/20-107604 

Lähteet: 
Ilvas, Juha: Kansallistaidetta. Suomalaista taidetta Kansallis-Osake-Pankin kokoelmissa, s. 182 ja 184. 

Aalto, Eelis: Kuin kamee – elokuva Unto Koistisesta, 1968. 
https://yle.fi/a/20-107604, linkki haettu 5.6.2026 

**

Victor Westerholm 
Kesäinen aurinko, Ahvenanmaa, 1912 
öljy kankaalle
83 x 134 cm 
Porin kaupungin taidekokoelma 

Maisema Ahvenanmaalta 

Taiteilija Victor Westerholm (1860–1919) tunnetaan maisemamaalarina. Lisäksi hän työskenteli pitkään Turun piirustuskoulun johtajana ja Turun taidemuseon intendenttinä. Westerholmin maalaus Kesäinen aurinko on Porin Oluttehdas Oy:n hallituksen puheenjohtajien Erik Salmelinin ja Anna Salmelinin lahjoitus Porin kaupungille. 

Professori Aimo Reitala on tutkinut Westerholmin taidetta väitöskirjassaan. Reitalan mukaan vuonna 1912 valmistunut Kesäinen aurinko on toisinto kymmenen vuotta aiemmin valmistuneesta Kotilahdesta. Westerholm maalasi molemmat teokset asuessaan Tomtebo-nimisessä kesäkodissa Ahvenanmaalla. Se sijaitsi Lemströmin kanaalin lähellä Maarianhaminasta itään. 

Westerholmin sukujuuret olivat Nauvon saaristossa, missä hän oli viettänyt lapsuutensa kesät. Vuonna 1886 hän rakennutti Ahvenanmaalle Tomtebo-huvilan ja ateljeen, jossa hän asui perheineen kesäisin. Samalla sai alkunsa Önningebyn taiteilijasiirtokunta, kun mm. taiteilijat Elin Danielsson ja ruotsalainen J. A. G. Acke alkoivat työskennellä saarella Westerholmin kanssa. 

Kesäinen aurinko on värikäs ja rehevä näkymä lahdelle. Se on valmistunut Westerholmin viimeiseksi jääneellä elinvuosikymmenellä. Reitalan mukaan taiteilijalle aiemmin tyypillinen herkempi ilmaisu väistyi myöhäisessä tuotannossa, ja maalaustyyli vaihteli. 

Lähteet: 
Aimo Reitala: Victor Westerholm, yliopistollinen väitöskirja, WSOY, Porvoo 1967, s. 104-109, 260 ja 400. 

Aimo Reitala: Victor Westerholm. Teoksessa: Victor Westerholm: Suomalaisen maisemamaalauksen mestari. Turun taidemuseo 1991, s. 25.