Koristekuva

Tor Arne
* 1934

 

TIMO VALJAKKA: Miten sinusta tuli taiteilija?

TOR ARNE: Vähitellen, huomattuani että oma arvomaailmani erosi ratkaisevasti muiden ihmisten arvomaailmoista.

TV: Missä opiskelit ja milloin ja ketkä olivat merkittävimmät opettajasi?

TA: Kaksi Ranskan matkaa, vuosina 1953 ja 1960. Vapaa Taidekoulu 1956-59. Unto Pusa ja Sam Vanni.

TV: Mikä on se taiteellinen perinne, joka antoi ja on antanut sinulle eniten?

TA: Eurooppalaisen taiteen perinne.

TV: Millaista taide oli 1950-luvun lopussa?

TA: Enimmäkseen aika jäljittelevää.

TV: Millaisia tyylejä ja tekotapoja oli pinnalla?

TA: Kaikenlaisia.

TV: Mistä itse olit siihen aikaan eniten kiinnostunut?

TA: Elävistä asioista kuten Kleen maalauksista ja ajatusmaailmasta sekä Kandinskyn taidefilosofiasta.

TV: Miten tutustuit Maire Gullichseniin?

TA: Opiskelutoverini Anna Ramsayn, Johan Gullichsenin tulevan puolison kautta.

TV: Millainen Maire oli siihen aikaan? Miten luonnehtisit häntä?

TA: Joudun tässä lainaamaan arkkitehti Kirmo Mikkolaa: ”Kaikkihan me rakastamme Mairea”.

TV: Millainen oli oma suhteesi Maireen?

TA: Ambivalentti. Olihan hän ihana ihminen, mutta: ”the rich are different”.

TV: Miten itse suhtauduit niihin asioihin ja arvoihin, joita hän edusti ja joita hän esimerkiksi näyttelyiden kautta toi Suomeen?

TA: Sain niistä paljon.

TV: Toimit pitkään Vapaan Taidekoulun opettajana ja rehtorina. Millaisena näet Vapaan Taidekoulun aseman ja merkityksen Suomen taiteessa sen eri vaiheissa? Mikä Vapaassa Taidekoulussa oli kaikkein hienointa?

TA: En tunne vuosia 1935-55. Vuodet 1955-59 olivat yhtä kuin Unto Pusa ja Sam Vanni, hyvin hieno kausi. Vuodet 1973-84 olivat yhtä kuin Tor Arne ja Carolus Enckell, varsinainen ”kultakausi”. Juhani Pallasmaan merkitystä tähän kauteen ei pidä unohtaa, ei myöskään Kauko Hämäläisen osuutta.

TV: Haluaisitko erityisesti nimetä joitakin Vapaan Taidekoulun opettajia ja siellä opiskelleita?

TA: Opettajat tulivat jo edellisessä. Reijo Viljasen rehtori- ja opettajakautta en oikein tunne. Oppilaana varsin harvasanainen, mutta kuten tiedät, omaperäinen ja lahjakas. Ja tietysti Carolus opiskeli Vapaassa.

Minun opettajakauteni ajalta lisäisin vielä seuraavat: Markku Pääkkönen, Ilmari Rautio, Veikko Saarivaara, Matti Kujasalo, Kim Kylmälä, Henry Wuorila-Stenberg, Markku Rantala, Eija Virolainen, Kimi Pakarinen, Raili Tang.

TV: Millainen oli Vapaan Taidekoulun ja Suomen Taideakatemian koulun suhde? Käsittääkseni esimerkiksi Sam Vanni opetti molemmissa. Moni taiteilija on myös opiskellut molemmissa.

TA: Oli mitä oli. Taideakatemian koulua pidettiin Suomen ykköstaidekouluna. Juhana Blomstedt sanoi kerran Vapaasta Taidekoulusta: ”Ei ole ollenkaan kysymys siitä, onko Vapaa Taidekoulu tärkeä koulu Suomessa. Vapaa Taidekoulu on mielestäni Euroopan tärkeimpiä taidekouluja.”

TV: Mainitsit kerran, että kun Vapaa taidekoulu 1970-luvulla otti kurssin kohti Yhdysvaltoja, tähän suhtauduttiin torjuvasti. Miksi? Oliko tämä suunnanmuutos ristiriidassa Mairen lanseeraaman ranskalaisen perinteen kanssa?

TA: Mielestäni ei ollut. Mutta Mairen tukijaryhmä, ystäväpiiri, näki asiat sillä lailla. Mairen sanat: ”Tor ja Carolus ovat vaihtaneet pois meidän hienon ranskalaisen tradition ja ottaneet tilalle amerikkalaisia banaliteetteja”.

TV: Vapaa Taidekoulu julkaisi sinun rehtorinkautesi aikana joukon erittäin merkittäviä kirjoja, Agnes Martinin, Ad Reinhardtin ja Hans Hofmannin kirjoituksia. Miten ne otettiin vastaan? Entä Josef Albersin suurteos Värien vuorovaikutus (Interaction of Colour)?

TA: Alussa ehkä vähän vaisusti, vaikka taideopiskelijat yli erilaisten rajojen olivat kyllä varsin innostuneita. Vähän myöhemmin tämä toiminta sai myös Opetusministeriöltä paljon huomiota ja myös taloudellista tukea.

TV: Maire Gullichsen toimi aktiivisesti ulkomaisen taiteen näyttelyiden järjestäjänä mm. Nykytaide ry:n kautta. Oliko näillä näyttelyillä merkitystä sinulle? Muistatko erityisesti joitakin näyttelyitä?

TA: Ne olivat varsinaisia henkireikiä umpirajoitetussa taideklimaatissa. Muistan esimerkiksi Guggenheimin ja Moltzaun kokoelmat Ateneumissa sekä Klar Form -näyttelyn Taidehallissa.

TV: Millaiseksi koet edesmenneen Galerie Artekin merkityksen Suomen taiteelle?

TA: Samat sanat mutta pienemmässä mittakaavassa.

TV: Onko mieleesi jäänyt erityisesti joitakin gallerian näyttelyitä?

TA: Rautatalossa, en muista vuosilukua, oli hyvin hieno konstruktivistinäyttely: Edgar Pillet, Victor Vasarely, Enrico Prampolini, Richard Mortensen, Alberto Magnelli, Hans Arp, Robert Jacobsen.

TV: Porin taidemuseo avautui 1981. Millainen on sen asema Suomen taiteessa? Onko se sinusta elävä museo vai monumentti?

TA: En osaa arvioida sen asemaa. Luulisin, että se on sekä että, elävä museo ja monumentti.

TV: Onko museolla ollut merkitystä sinulle itsellesi?

TA: Ei kovin suurta. Jokusen maalauksen ovat minulta ostaneet.

TV: Miten Mairen ja hänen aikoinaan edustamiensa asioiden ja arvojen merkitys, hänen henkinen perintönsä näkyvät taiteessasi tällä hetkellä?

TA: En osaa sanoa. Jonkun pitäisi vähän tutkia sitä asiaa.

TV: Jos ajatellaan suomalaista nykytaidetta laajemmin, koetko, että Mairen vaikutus yhä elää ja näkyy taiteessa? Vai onko siitä tullut historiaa?

TA: Se saattaa elääkin. Ja jos siitä on tullut historiaa, niin elävää historiaa sitten.



TAITEILIJAHAASTATTELUT julkaisusta:
KYSE ON AIKAMME TAITEESTA – Maire Gullichsen 100 vuotta 2007,
(Toim.) Esko Nummelin, Porin taidemuseo ja Maire Gullichsenin taidesäätiö, Porin taidemuseon julkaisuja 85,
ISBN 978-952-5648-04-1, ISSN 0359-4327, Salpausselän Kirjapaino/Lahden Painopalvelu Oy, Lahti 2007.
Koristekuva
Etusivulle / Front page      .:.    Edelliselle sivulle / Previous page    Valid HTML 4.0 Transitional Valid CSS!