Koristekuva

Mauno Hartman
* 1930


TIMO VALJAKKA: Miten sinusta tuli taiteilija?

MAUNO HARTMAN: Olin upseerikoulussa Haminassa ja tutustuin siellä yhteen kaveriin, jonka isä oli taiteilija. Aloimme puhua taiteesta. Minua alkoi inhottaa koko armeijatouhu. Minulla oli kova tarve vapautua ja siinä taide tuli eteen.

Jätin upseerikoulun kesken ja pääsin Turkuun kirjurialiupseeriksi. Menin Turun piirustuskoulun iltakurssille ja luin samalla esikunnassa öiseen aikaan läpi koko piirustuskoulun kirjaston. Silloin minussa heräsi valtava tarve ja halu taiteeseen.

TV: Mitä vuotta tässä elettiin?

MH: Pääsin armeijasta keväällä 1950. Seuraavana syksynä aloitin opinnot Ateneumissa, ensin keramiikkalinjalla, josta nopeasti siirryin kuvanveiston puolelle.

TV: Oliko sinulla joitakin erityisen mieleenpainuvia opettajia?

MH: Ehdottomasti. Yksi oli kuvanveistäjä Emil Filen, jonka apulaiseksi pääsin välittömästi. Hänellä oli ateljee Ateneumissa. Teimme töitä joskus yökaudet. Aamuyöt nukuin höyläpenkin päällä. Se oli äärettömän tärkeää aikaa minulle.

Koko ajan mielessäni oli halu päästä ulkomaille, nähdä näyttelyitä ja museoita, oppia kieliä ja kohdata henkilökohtaisesti taiteilijoita. Lähdin ulkomaille 1957. Retki kesti vajaat kolme vuotta.

TV: Millaista eurooppalainen nykytaide oli 1950-luvun lopussa? Millaisia tyylejä ja tekotapoja oli pinnalla?

MH: Näin hyviä näyttelyitä, mm. valtavan Jackson Pollockin näyttelyn Roomassa ja monta Marino Marinin näyttelyä.

Kouluaikana näin muuten Galerie Artekin ikkunassa Mikonkadulla Marinin tekemän Igor Stravinskyn muotokuvan, kauniisti patinoidun pronssin, jonka otsaan oli meisselillä isketty pari kolme kiiltävää viiltoa. Silloin ajattelin, että perkele!

TV: Minkä tyyppinen taide sinua kiinnosti eniten?

MH: Abstrakti taide oli minulla heti mielessä, rakenteellinen ilmaisu. Nubben Nordström, näin häneltä 1950-luvulla suuria maalauksia, hyvin samankaltaisia kuin mitä hän on myöhemmin tehnyt. Ne merkitsivät minulle hyvin paljon. Osasin kyllä tehdä figuratiivista, tein paljon muotokuvia, mutta se ei riittänyt minulle. Halusin enemmän.

TV: Missä vaiheessa tutustuit Maire Gullichseniin?

MH: Olin mukana muutamassa suuressa Suomen taiteen näyttelyssä ulkomailla, niissä merkeissä me tutustuimme. Me ystävystyimme välittömästi. Tunnistin hänessä suuren persoonallisuuden ja lämpimän ihmisen, joka tiesi ja tunsi taiteesta kaiken mahdollisen. Henkisesti meillä synkkasi aivan huikealla tavalla.

TV: Eikö Maire ollut aika lahjakas taiteilija itsekin?

MH: Se on totta. Mairella oli tavattoman hyvä maku ja taiteellisesti hyvä silmä. Sam Vanni sanoi kerran, että ” Mairesta oli tullut hyvä taiteilija, ellei se olisi istunut niin suuren rahasäkin päällä”.

TV: Millainen suhde Mairella oli taiteilijoihin?

MH: Kun Maire hankki teoksia, hän hankki sellaisia, joista hän itse piti. Mutta vaikka hän joko piti tai ei pitänyt jostakin teoksesta, hän ei koskaan puhunut pahaa yhdestäkään taiteilijasta. Hän oli äärettömän lämmin ihminen ja taiteilijat pitivät hänestä.

Maire myös järjesti Villa Maireassa usein juhlia, joissa oli paikalla taiteilijoita ja usein myös hänen ulkomaisia vieraitaan. Siellä me söimme ja joimme Légerin ja Picasson ja Braquen teosten keskellä. Villa Mairea on jäänyt mieleeni todellisena taiteen kotina.

TV: Maire toi Suomeen ajankohtaista ranskalaista taidetta ja monenlaista uutta ajattelua taiteesta. Vaikuttivatko nämä asiat ja arvot sinun taiteeseesi?

MH: Varmasti. Etenkin taiteen tekemisen suoruus ja rehellisyys, teet sen minkä itse oikeaksi tunnet, näin yksinkertaisesti ilmaistuna.

TV: Suomalaisen taiteen kentällä oli 1960-luvulla kolme vahvaa naista, Mairen lisäksi Sara Hildén ja Aune Lindström. Miten tämä kolmikko suhtautui toisiinsa?

MH: Siinä oli sellaista kilpailua ja tappelua esimerkiksi siitä kuka sai ostaa ensimmäisenä. Kun vuonna 1968 osallistuin Venetsian biennaaliin, näyttelyyn lähtevät teokset olivat ensin esillä Ateneumissa. Sara Hildén sanoi yhdestä veistoksesta, että ”minä haluan tuon”, johon Aune Lindström vastasi, että ”se on kyllä minun”. Sara Hildén hävisi sen kisan, mutta tuli seuraavaan näyttelyyni laukussaan iso tukku käteistä rahaa. Hän valitsi yhden työn ja laittoi rahat heti pöytään, ettei vaan kukaan ehtinyt väliin!

TV: Maire oli aktiivisesti mukana Nykytaide ry:n toiminnassa ja järjesti sen puitteissa esimerkiksi monia merkittäviä ranskalaisen taiteen näyttelyitä…

MH: Niillä oli minulle aivan huikea merkitys, niissä oli sitä ihanaa laatua. Maire oli ainoa henkilö Suomessa, jolla oli sellaiset suhteet, että tuollaisia näyttelyitä saatiin tänne.

TV: Yksi Mairen toiminnan kivijaloista oli Galerie Artek. Millaisena näet sen merkityksen Suomen taiteessa?

MH: Galleria oli erittäin tärkeä. Mairen lämmin henki oli siellä koko ajan läsnä ja se toimi erittäin hyvin. Pidin siellä itsekin useita näyttelyitä.

TV: Onko jokin Artekin näyttelyistä jäänyt erityisesti mieleesi?

MH: Gallerian näyttelytoiminta oli koko ajan hyvin tasokasta. En oikein osaa nostaa yhtä näyttelyä muiden yläpuolelle.

TV: Vapaan taidekoulun ja Galerie Artekin ohella Porin taidemuseo kuului Mairen aikaansaannoksiin. Millaiseksi koet tämän museon?

MH: Museo lähti hyvin liikkeelle, etenkin siksi, että Mairen kokoelma on niin hieno. Sen sijaan minusta tuntuu, että Mairella ja museon ensimmäisellä johtajalla Marketta Seppälällä ei oikein ollut toimivaa yhteyttä keskenään. Museon alku oli hyvä, mutta sittemmin en ole pitänyt enkä välittänyt kaikesta mitä museo on tehnyt.

TV: Millaisena näet Mairen perinnön merkityksen tämän päivän suomalaiselle taiteelle? Millaisia ja miten kestäviä jälkiä koet hänen jättäneen?

MH: Sanoisin, että Villa Mairea kertoo hyvin paljon Mairesta. Koko asian ydin on Villa Maireassa ja tulee myös aina olemaan siellä, pysyvästi.


TAITEILIJAHAASTATTELUT julkaisusta:
KYSE ON AIKAMME TAITEESTA – Maire Gullichsen 100 vuotta 2007,
(Toim.) Esko Nummelin, Porin taidemuseo ja Maire Gullichsenin taidesäätiö, Porin taidemuseon julkaisuja 85,
ISBN 978-952-5648-04-1, ISSN 0359-4327, Salpausselän Kirjapaino/Lahden Painopalvelu Oy, Lahti 2007.
Koristekuva
Etusivulle / Front page      .:.    Edelliselle sivulle / Previous page    Valid HTML 4.0 Transitional Valid CSS!