Koristekuva

KYSE ON TÄMÄN AJAN TAITEESTA
Maire Gullichsenin haastattelu Porin taidemuseossa
LE CORBUSIER -näyttelyn (23.10.-29.11.1987) yhteydessä.
Haastattelija Pertti Pitkonen / YLE.

 

PERTTI PITKONEN: Professori Maire Gullichsen, kuinka kauan modernin taiteen museota on tänne Suomeen hankittu?

MAIRE GULLICHSEN: Varmasti viisikymmentä vuotta. Suunnilleen siitä lähtien kun Nykytaide ry perustettiin. Jo silloin puhuttiin modernin taiteen museosta. Bertel Hintze, joka siihen aikaan oli Taidehallin johtaja, hän sitä ajoi. Siitä lähtien asiasta on puhuttu, eikä se vielä ole syntynyt.

PP: Mistä voisi johtua se, että näin pitkän aikaa on hanketta ajettu, eikä missään vielä näy lopputulosta?

MG: Se on raha-asia. Ei ole saatu valtiota mukaan ja hanke on suuri. Yksityisihmisiä, joilla olisi varat, ei luultavasti löydy Suomesta.

PP: Monet tahot ovat kuitenkin sitä mieltä, että sellainen laitos tähän maahan tarvittaisiin.

MG: Se olisi kovin tärkeää. Suuret näyttelyt menevät nyt usein Helsingin ohi. Ne tulevat Poriin. Niin kuin esimerkiksi tämä Gordon Matta-Clarkin näyttely. Se tulee Poriin ja lähtee täältä museoihin maailmalle ja Helsinki jää ilman. Tämä on tapahtunut jo pari kertaa. Poriin on tultu, koska täällä on modernin taiteen museo.

PP: Porin taidemuseo henkilöityy pitkälti teihin. Ilman teidän henkilökohtaista panostanne tämä museo ei olisi tällainen tänä päivänä.

MG: Se ei ole yksin minun ansiotani. Se oli ehkä minun aloitteeni, mutta Heikki Koski oli sen ajan kaupunginjohtaja. Hän ja hänen rouvansa ajoivat tätä asiaa. Heidän ansiostaan tämä lopullisesti syntyi.

PP: Porin taidemuseo on saanut todella paljon myönteistä julkisuutta. Sitä on kiitetty ennakkoluulottomuudesta ja rohkeudesta valinnoissa ja esittelyissä sekä kansainvälisistä kontakteista, jotka ovat mahdollistaneet taiteen eturivin näyttelyiden saamisen Poriin. Aivan valtakunnan tasolla Porin taidemuseota on kiitetty yhtälailla näyttelyistä että tilasta. Toisaalta paikkakunnalla on kuitenkin syntynyt kohua. Lehdistö kirjoittaa ja kysyy, että mitä roskaa näyttelyt ovat. Miten näette tämän tilanteen?

MG: Minusta se on kovin surullinen ilmiö, kun meillä on niin hieno museo. Koko Suomi kehuu, mutta paikkakunnalla ei ymmärretä vaan halveksutaan. Ei nyt onneksi koko Porin kaupunki suhtaudu kielteisesti, mutta on henkilöitä, jotka eivät ymmärrä, että taide on muuttunut niin kuin musiikkikin. Kuinka Porin Jazz hyväksytään? Kyse on samasta asiasta, kyse on tämän ajan taiteesta.

PP: Mitä sanoisitte henkilölle, joka tulee esimerkiksi Gordon Matta-Clarkin näyttelyyn ja sanoo, että minäkin voisin tämän tehdä?

MG: Se ei ole niin helppo juttu. Gordon Matta-Clarkin näyttelyllä oli myös laajempi tausta. Kauniita vanhoja taloja revitään ja näyttelyssähän oli esillä elementtejä vanhoista taloista. Näyttely oli kovin tärkeä sekä kuvataiteellisesti katsottuna että myös arkkitehtuurin näkökulmasta. Paljon vanhoja kauniita taloja revitään ja huonompia rakennetaan tilalle. Tai sitten rakennetaan vain fasadikuvia vanhoista taloista.

Kyse oli oppositiosta. Piti herättää vastarintaa, kysymys siitä, minkä tähden näin tapahtuu. Gordon Matta-Clarkin näyttelyllä oli suuri taiteellinen arvo. Hän myös ymmärsi, mikä oli arvokasta, mitä piti säilyttää.

PP: Professori Maire Gullichsen, onko niin, että me tavalliset suomalaiset emme ole kasvaneet riittävästi katsomaan kansainvälistä kuvataidetta emmekä ole oppineet lukemaan kuvan kieltä?

MG: Näin voi olla. Mutta, jos ajattelemme esimerkiksi Sara Hildénin hienoa museota ja erittäin hienoa kokoelmaa Tampereella, ei se ole koskaan herättänyt samanlaista kohua kuin täällä Porissa.

PP: Jos ajatellaan Porin taidemuseota aivan alusta tähän päivään, niin minkälaisen arvosanan te antaisitte Porin taidemuseon toiminnalle?

MG: Museo ei olisi koskaan lähtenyt niin hyvin liikkeelle, jos meillä ei olisi ollut niin erinomaista henkilöä kuin Marketta Seppälä. Hän on kovin lyhyessä ajassa saanut museolle kansainvälisen maineen. Porin taidemuseo tunnetaan paremmin Pariisissa ja New Yorkissa kuin Porissa. Se on kokonaan Marketta Seppälän ansiota.

PP: Mitä teille henkilökohtaisesti moderni taide parhaimmillaan on?

MG: Kaikki hyvä taide on modernia taidetta. Enhän minä millään lailla ole vain modernin taiteen kannalla. Kyse on taiteellisesta laadusta. On kovin helppoa sanoa, että voin tehdä tällaisen ja tällaisen tai piirtää sellaisen ja sellaisen. Se on juuri se ero; kuka on taiteilija ja kuka on daideilija. Kuten opettajani Werner Åström sanoi, on taiteilijoita ja daideilijoita. Se on se pieni ero, jota ehkä kaikki eivät ymmärrä.

On aivan merkillistä, että Satakunnan Kansassa sanotaan… Minä luen, mitä siellä seisoo: Kerrotaan Alvar Aallon Savoy –maljakon synnystä. Sen ei tarvitse olla edes totuutta, mutta kerrottiin näin, että Aalto olisi saanut idean lattialla olleesta oksennuksesta…

Alvar Aallon Savoy –maljakko syntyi vuonna 1935, jolloin oli suuri lasikilpailu, kansainvälinen jury ja Aalto sai ensimmäisen palkinnon. Mitä arkkitehdit ja kaikki muut ajattelevat nähdessään Aallon maljakon? He ajattelevat Suomen järviä; siitähän idea syntyi. On suorastaan loukkaavaa Alvar Aallon maineelle, että tällaista voi kirjoittaa lehdessä.

PP: Porin taidemuseosta on moneen kertaan puhuttu, mutta voisimme ehkä vielä kerrata sen, miten idea tämän vanhan makasiinin muuttamisesta syntyi.

MG: Ymmärsin, että tullimakasiinille ei enää ollut käyttöä. Ajattelin, että samalla lailla kuin Tukholman modernin taiteen museo, tästä voisi saada hienon museon. Täällä oli käymässä Tukholman modernin taiteen museon johtaja Pontus Hultén, jolle näytin rakennuksen fasadin. Hän totesi, että rakennus tarjoaa todellakin hienot mahdollisuudet ja siitä se lähti.

Ajatus museosta kiinnosti minua myös henkilökohtaisesti. Minulla oli kokoelma, ei kovin suuri, mutta modernia taidetta. Olin ostanut Vapaan Taidekoulun opettajilta ja myös oppilailta, kun heistä oli vuorostaan tullut opettajia. Kun kokoelma oli kuitenkin kasvanut, ajattelin, että pitääkö minun antaa teokset Varkauteen, vai annanko ne Poriin. Pori on kuitenkin niin lähellä minun sydäntäni, että katsoin, että sen pitää tulla tänne. Annoin kokoelmani Poriin ja yritän jatkuvasti myös joka vuosi lahjoittaa jonkun uuden teoksen taidemuseolle.

PP: Ette ole katunut valintaanne jälkeenpäin vaikka museosta on kaikenlaista kirjoitettukin?

MG: En. Minulle on vain ilo, että kokoelman teokset ovat lähempänä niin, että voin käydä niitä katsomassa. En halua omistaa liian paljon. Voin nauttia maalauksista yhtä paljon museon seinillä kuin kotonani.

PP: Porin taidemuseosta on ehdotettu, että siitä tehtäisiin teidän nimeänne kantava museo.

MG: Olen luonnollisesti kovin otettu, että tällaista on ehdotettu, mutta se ei minun mielestäni olisi oikea ratkaisu. Porin taidemuseolla on jo niin hyvä maine. Eikä minulla ole mitään sellaista kunnianhimoa, että nimeni pitäisi mainita tämän museon yhteydessä. Lahjoitus on lahjoitus, mutta museon nimenä pitää olla Porin taidemuseo.



TAITEILIJAHAASTATTELUT julkaisusta:
KYSE ON AIKAMME TAITEESTA – Maire Gullichsen 100 vuotta 2007,
(Toim.) Esko Nummelin, Porin taidemuseo ja Maire Gullichsenin taidesäätiö, Porin taidemuseon julkaisuja 85,
ISBN 978-952-5648-04-1, ISSN 0359-4327, Salpausselän Kirjapaino/Lahden Painopalvelu Oy, Lahti 2007.
Koristekuva
Etusivulle / Front page      .:.    Edelliselle sivulle / Previous page    Valid HTML 4.0 Transitional Valid CSS!