Koristekuva

Juhana Blomstedt
* 1937

 

TIMO VALJAKKA: Miten sinusta tuli taiteilija?

JUHANA BLOMSTEDT: Opiskelin Suomen Taideakatemian koulussa 1950- ja 1960-lukujen taitteessa. Valmistuttuani 1961 asuin melkein vuoden Formenteralla Espanjassa ja halusin aivan omaehtoisesti miettiä, opettajista, ystävistä tai taiteilijatovereista riippumatta, haluanko ryhtyä taiteilijaksi. Päätin että haluan. Vaihtoehtoinani olivat yliopisto-opinnot, biologia, psykologia tai filosofia.

TV: Millaista suomalainen taide oli siihen aikaan kun opiskelit? Millaisia tyylejä ja näkemyksiä oli pinnalla?

JB: Siihen aikaan oli vallalla kaksi hyvin antagonistista tapaa ajatella taiteesta. Toinen oli suomalaiskansallinen linja-Tyko Sallinen, Aimo Kanerva ja niin edelleen-sekä kriitikoista Einari Vehmas, joka oikeastaan tälle pohjalle rakensi koko taidekäsityksensä. Hän tuki voimakkaasti informalismia, joka oli lyönyt itsensä läpi sen aikaisissa Venetsian biennaaleissa ja löi hieman myöhemmin myös Suomessa.

Toisaalta oli olemassa myös toisella tavalla eurooppalainen perinne. Se perustui maalauksen rakenteelle ja värien vuorovaikutukselle, siis ei-mystifioiduille taiteen käsitteille. Sen edustajia Suomessa olivat Birger Carlstedt, Unto Pusa, opettajani Sam Vanni ja oikeastaan koko Prisma-ryhmä. Tämä oli se ilmasto, jossa opiskelin.

TV: Oliko sinulla henkilökohtaisia esikuvia tai sankareita tuohon aikaan?

JB: Ensinnäkin tietysti opettajani Sam Vanni ja myöhemmin myös Victor Vasarely, jonka myös tapasin useaan otteeseen sekä Suomessa että Pariisissa.

TV: Missä vaiheessa tutustuit Maire Gullichseniin?

JB: Luultavasti ensimmäisen yksityisnäyttelyni yhteydessä, jonka pidin Galerie Artekissa keväällä 1968.

TV: Oliko Maire tuohon aikaan aktiivisesti tekemisissä gallerian kanssa?

JB: Kyllä oli. Galerie Artekilla oli lautakunta, joka valitsi galleriassa esiintyvät taiteilijat. Maire oli muistaakseni mukana tuossa lautakunnassa.

TV: Millainen Maire oli tuohon aikaan?

JB: Hän oli maailmanluokan lady, hyvin sivistynyt, hyvin kielitaitoinen ja hyvin perillä taiteesta. Hänhän oli myös opiskellut taidetta ja oli itse asiassa aika hyvä maalari.

TV: Keitä taiteilijoita tai muita taideihmisiä muistat hänen lähipiiristään?

JB: Minulla on elävä mielikuva siitä kun Victor Vasarely kävi näyttelynsä yhteydessä Suomessa joskus 1960-luvulla, ja meidät kaikki oli kutsuttu Villa Maireaan. Sam Vanni ei tainnut olla paikalla, mutta siellä oli Birger Carlstedt, ehkä myös Lars-Gunnar Nordström. Ja kyllähän Maire tunsi hyvin koko Prisma-ryhmän. Ymmärtääkseni myös Tor Arne kuului hänen lähipiiriinsä.

TV: Miten itse suhtauduit niihin asioihin ja arvoihin, joita Maire edusti ja pyrki myös edistämään?

JB: Koin ne hyvin läheisiksi itselleni. Silloin kun Galerie Artek oli vielä Keskuskadulla ja Maire itse sen toiminnassa mukana, siellä oli monia tärkeitä näyttelyitä: Sam Vannin ensimmäiset abstraktiot, Alexander Calderin, Richard Mortensenin ja Victor Vasarelyn näyttelyt-ne ajoittuivat 1950-luvun lopulle ja 1960-luvun alkuun. Ne kaikki vaikuttivat taiteeseeni, paljonkin.

TV: Millaisena näet Mairen suhteessa esimerkiksi Sara Hildéniin tai muihin hänen aikansa suuriin mesenaatteihin?

JB: Täytyy muistaa, että Sara Hildénin kulttuurinen tausta oli täysin toinen kuin Mairen. Tämä ero heijastui tietenkin heidän toimintaansa, siihen mitä he ostivat ja mitä asioita ostoissaan alleviivasivat.

TV: Millaiseksi koit Mairen suhteen Ateneumiin ja muihin Suomen taiteen virallisiin tahoihin?

JB: Minulla ei ole mitään konkreettista esimerkkiä, mutta luulen että kyseessä oli aika syvä vastakkainasettelu. Täytyy muistaa, että Maire oli perustamassa Vapaata Taidekoulua 1930-luvulla, minkä näen aivan tietoisena vastavetona sanoisinko ”Ateneumin hengelle”. Kyseessä on sama antagonismi, joka 1960-luvulla heijastui informalismin ja konstruktivismin taisteluna. Sen juuret olivat siellä 1930-luvulla.

TV: Millaisena näit Vapaan Taidekoulun aseman merkityksen tuohon aikaan?

JB: Vapaan Taidekoulun merkitys oli erittäin suuri. Vaikka Akatemian koulussa oli merkittäviä opettajia kuten Erkki Koponen, Tapani Raittila ja Sam Vanni, joka muuten opetti myös Vapaassa, perushenki siellä oli sitä ”Ateneumia”. Vapaa Taidekoulu oli syvällisen eurooppalaisen taidehistorian edustaja, se oli samanaikaisesti pilotti ja vastapooli.

TV: Mairen toiminta oli hyvin monipuolista. Mitä ajatuksia sinulle tuovat mieleen Nykytaide ry. ja esimerkiksi Mairen tuottamat suuret ranskalaisen nykytaiteen näyttelyt, kuten Helsingin Taidehallissa 1952 järjestetty Klar Form?

JB: Itse en tuota näyttelyä nähnyt, olin siihen aikaan vielä koulunpenkillä. Mutta sen perusteella mitä isäni Aulis Blomstedt ja Sam Vanni myöhemmin kertoivat, näyttelyllä oli heille valtava merkitys, koska se esitteli esimerkiksi Alberto Magnellin ja muiden ajan keskeisten taiteilijoiden teoksia.

TV: Kuuluit Galerie Artekin keskeisiin taiteilijoihin ensinäyttelystäsi alkaen aina siihen saakka kun galleria lopetti toimintansa. Onko jokin sen järjestämistä näyttelyistä jäänyt erityisesti mieleesi?

JB: Minusta 1950-luvun loppu ja 1960-luku olivat Galerie Artekin toiminnassa hienoa aikaa, jolloin mieleenpainuvia näyttelyitä oli paljon. Vannin ja Vasarelyn näyttelyt taisinkin jo mainita.

TV: Porin taidemuseo avautui 1981. Sen perustana on Mairen suomalaisen taiteen kokoelma. Miten museo mielestäsi sijoittuu Suomen taiteen kentälle?

JB: Porin taidemuseo on Vapaan Taidekoulun ja Galerie Artekin ohella kolmas tukipilari tässä väriä ja rakenteellisuutta korostavassa ajattelussa.

TV: Millainen merkitys museolla on ollut sinulle henkilökohtaisesti?

JB: Oma suhteeni Porin taidemuseoon on jäänyt aika etäiseksi. Vaikka sen kokoelmissa on minulta aika monta teosta, en esimerkiksi koskaan ole pitänyt siellä näyttelyä. Ehkä siksi en myöskään ole kovin aktiivisesti seurannut sen toimintaa.

TV: Miten Mairen edustamien asioiden ja arvojen merkitys ja vaikutus näkyvät omassa taiteessasi tällä hetkellä vai näkyvätkö ne lainkaan?

JB: Totta kai ne näkyvät. Niistä on kuitenkin tullut automaattinen ja jossakin hyvin syvällä vaikuttava tapa työskennellä, enkä enää ajattele niitä tietoisesti. Omat kysymyksenasetteluni keskittyvät tällä hetkellä enemmänkin maalauksen sisältöön kuin väriin tai maalauksen rakenteeseen liittyviin teoreettisiin ja muodollisiin pohdintoihin.

TV: Millaisena näet Mairen perinnön tämän hetken suomalaisessa taiteessa?

JB: On selvää, että Maire Gullichsen on monumentti. Paljon vaikeampaa on yksityiskohtaisesti eritellä hänen vaikutustaan. Mutta syvällinen se on, sen voi sanoa.

 

TAITEILIJAHAASTATTELUT julkaisusta:
KYSE ON AIKAMME TAITEESTA – Maire Gullichsen 100 vuotta 2007,
(Toim.) Esko Nummelin, Porin taidemuseo ja Maire Gullichsenin taidesäätiö, Porin taidemuseon julkaisuja 85,
ISBN 978-952-5648-04-1, ISSN 0359-4327, Salpausselän Kirjapaino/Lahden Painopalvelu Oy, Lahti 2007.
Koristekuva
Etusivulle / Front page      .:.    Edelliselle sivulle / Previous page    Valid HTML 4.0 Transitional Valid CSS!