Suden taika

Keski yöllä susi ulvoo kuuta. On pimeää. Tuuli suhisee puissa.
Hautausmaalla on hiljaista. Herään puoli kahdeltatoista suden ulvontaan. Äiti ja isä nukkuvat mutta kummisetäni on hereillä.
Olemme ensinmäiset hautausmaalla. Susi ulvoo uudestaan.
-Nyt sisälle! sanoi setäni. –Ei, ei missään nimessä vielä. –Tämä vasta alkaa, sanoin minä.
Hautausmaalla kaikki lyhdyt, kynttilät alkavat palaa. Liekit leimahtelevat kauniisti. Ihan kuin ne tanssisivat.
Tämä on todellista suden taikaa. Susi on levoton. Se ei koskaan luovuta.

• Mähän sanoin. Vai haluatko vielä sisälle? kysyin minä.

En, en enää. Nyt tajuan mitä sanoit. On yöllä Susi kiireinen se hopputtaa laumaansa. Löytänyt on pedin lämpöisen. Ei koskaan se petä eikä jätä vaan taistellee hengestään.

• Sinä tajusit! huusin minä.
• Joo, kaiketi. Hui! niitä on enenmän kuin yksi. Eli 1…2…3… Äh! en edes jaksa laskea.
• Hah! älä pilaile mennään sisälle ottaman lämmintä kaakaota eikä kerrota seikkailustamme kellekään. eihän? –Ei, sanoi setäni. Loppu.

Työn lähtökohtana Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelman teos:
Johanneksen kirkko yöllä, Sulho Sipilä, 1930