Värikenttämaalaus

Teksti FT Asta Kihlman
Lukija Anu Aaltonen

Modernin amerikkalaisen maalaustaiteen keskeisin teoreetikko Clement Greenberg mielsi taideteoksen omalakiseksi, eli riippumattomaksi niin tekijästä, yleisöstä kuin maailmasta yleensä. Kaikkien taiteenlajien tuli pyrkiä kohti itselleen ominaisinta ilmaisua, mikä kuvataiteessa tarkoitti lähinnä litteyttä ja kaksiulotteisuutta. Vaikka Paul Osipow ei jyrkän greenbergiläistä ajatusta taiteen autonomiasta jaakaan, myös hänen maalauksissaan aihe on yksinomaan lähtökohta, ei teoksen päätepiste. Teosten selittäminen peittää taiteilijan mukaan taiteen idean, kokemuksellisen liikkumavaran. Osipowin maalausten geometriset värikentät välittävät taiteilijan tavoittaman tunteen. Suorakaiteen muotoinen Musta pääsiäinen tutkii kahden värin rinnakkaista yhteiseloa tasopinnalla. Maalauksellinen okra kehystää ja keventää kuvaikkunan sulkevaa läpitunkematonta indigoa. Tiheä maalauspinta tuottaa suurikokoiseen teokseen fyysisyyttä, katsojan mukaansa tempaavaa tilallisuutta. Rajallisesta suorakaiteesta tulee rajaton.