Väri maisemana

Teksti FT Asta Kihlman
Lukija Anu Aaltonen

Suomalainen informalismi (ranskaksi ”l’art informel”, eli taide ilman muotoa) oli omaperäinen versio ranskalaisesta esikuvastaan. Se oli kiinnostunut luonnosta elävänä tapahtumana, johon sisältyi sekä ulkopuolinen luonto että ihminen itse. Tunnuksena oli ”ei luonnon mukaan vaan niin kuin luonto”. Sakari Alasen värimaalauksessa suomalainen informalismi kohtaa ekspressionistisen maalauksellisuuden. Kevään väkevä keltainen värjää jään ja punainen kruunaa kallion teoksessa Lumien sulamisaikaan. Taiteilijan impressiot ovat vaikutelmia, heleitä ja hetkellisiä tutkielmia väreistä ja valoista.

Tor Arne maalaa vaakasuoria värikenttiä, kylmiä ja lämpimiä sävyjä sisältäviä ohuita värikerroksia, joita hän raaputtaa ja pesee tavoittaakseen vaikutelman ilmasta ja tilasta, toisinaan hehkuvasta valosta. Teoksessa Yö, Vänö, horisontaalisten värialueiden valo haastaa hallitsevan yönmustan. Väri on taiteilijalle konkreettinen aine, saaristomaisema teosten abstrahoitu lähtöpiste. an heikosta valon hehkusta, ikään kuin muistuman kuunsillasta.