Optinen-taide

Teksti FT Asta Kihlman
Lukija Anu Aaltonen

Pariisilaisen Denise Renén gallerian taiteilijoihin lukeutunut unkarilaissyntyinen Victor Vasarely oli toisen maailmansodan jälkeisen ei-esittävän taiteen eli konkretismin johtohahmoja. Myöhemmin Vasarely tuli tunnetuksi erityisesti havaintopsykologiaan pohjaavien optisten teorioiden soveltajana. Op-taiteelle ominaista olivat tarkkarajaiset geometriset muodot sekä voimakkaat värikontrastit. Pyrkimyksenä oli tutkia kaksiulotteisen kuvapinnan ja tilahavainnon olemusta. Vasarely alkoi 1950-luvulla käyttää maalauksissaan ja grafiikassaan standardisoitujen muotojen järjestelmää. Se perustui taiteilijan kehittämiin niin kutsuttuihin plastillisiin aakkosiin, valmiisiin rakenneosiin, jotka mahdollistivat teoksiin rajattoman määrän erilaisia väri- ja muotoyhdistelmiä. Erilaiset päällekkäiset ja lomittaiset väripinnat sekä geometriset kuviot tuottivat teoksiin voimakasta kolmiulotteisuuden tuntua. Tilailluusio todentuu myös kahdella punaisella muodolla mustaa taustaa vasten toteutetussa teoksessa Garam.