Tahto ja näkemys
Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelma 50 vuotta

Vuonna 2021 tulee kuluneeksi 50 vuotta ­Maire Gullichsenin taidesäätiön perustamisesta ja 40 vuotta Porin ­taidemuseon vihkiäis­näyttelystä. Näyttely Tahto ja ­näkemys – ­Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelma 50 vuotta juhlistaa näitä merkkivuosia esittelemällä valikoiman taidesäätiön kokoelman suomalaista ja kansainvälistä taidetta.
Maire Gullichsen (1907–1990) oli Porin ­taidemuseon synnyn voimahahmo. Hän perusti vuonna 1971 nimeään kantavan taidesäätiön, jonka haltuun hän lahjoitti noin 300 omistamaansa teosta. Säätiön perustamisen jälkeen Maire Gullichsen alkoi kartuttaa kokoelmaa määrätietoisesti museokokoelmaksi, jonka johtoajatuksena oli muotoa ja väriä painottava abstrakti taide.
Gullichsenin tahdon mukaisesti taidesäätiön kokoelmasta tuli vuonna 1981 avatun Porin ­taidemuseon peruskokoelma, joka on viitoittanut taidemuseon tietä ajankohtaisen taiteen esittelijänä. Nykyisellään kokoelmaan kuuluu 536 teosta. Kokoelmassa ovat edustettuina monet suomalaisen modernismin kannalta keskeiset taiteilijat. Johan ­Gullichsenin perheen lahjoitus, Matti ­Kujasalon teos Nimetön, 2019, liitettiin kokoelmaan juhlavuoden kunniaksi.
Juhlanäyttely keskittyy vuodesta 1971 alkaen kokoelmaan hankittuihin teoksiin. Kokoelma kertoo perustajansa verkostoista, joiden kautta hän toi Suomeen kansainvälisen, erityisesti ranskalaisen modernismin vaikutteita, sekä hänen aktiivisesta toiminnastaan Galerie Artekin galleristina ja aikansa taiteen mesenaattina. Ytimessä ovat ­Maire ­Gullichsenin perustaman Vapaan taide­koulun opettajat ja oppilaat, kuten Unto Pusa, Sam Vanni, Tor Arne, Carolus Enckell, Paul Osipow, Outi Ikkala ja Seppo ­Kärkkäinen.
Näyttelyssä on kaksi temaattista päälinjaa. Kovareuna ja konkretismi esittelee teoksia, jotka tutkivat maalauksen peruselementtejä - väriä, geometrisiä muotoja, sommittelun rytmiä ja rakennetta. “Kovareuna” kuvastaa teoksia, joissa taiteilijan kädenjälki on häivytetty ja teos muodostuu ankaran hallituista muodoista ja väripinnoista.
Väri ja pehmeä sivellin kokoaa yhteen teoksia, joissa tiukkojen muotojen tilalla ovat elävät väri­kentät, siveltimen rytmejä ja vetoja korostavat värin ja valon tutkielmat. Luonnon havainnointi on ollut monen teoksen lähtökohtana, vaikka aihe onkin usein pelkistynyt joko täysin tai lähes abstraktiksi, ei-esittäväksi.
Esillä on myös kuvanveiston kielen ja tekniikoiden uudistajia, kuten Mauno Hartman, Kain Tapper, Harry Kivijärvi, Laila Pullinen ja Anthony Caro.
FT, taidehistorioitsija Asta Kihlmanin tekstit avaavat näyttelyä jäsentäviä pääteemoja syventyen muutamiin näyttelystä poimittuihin teoksiin.

Näyttelysuunnittelu noudattelee väljästi vuoden 1981 avajaisnäyttelyn ripustusta ja alkuperäiset arkkitehti Kristian Gullichsenin näyttelyarkkitehtuuriin kuuluvat siirtoseinät on otettu käyttöön.

Kuuntele filosofian tohtori, taidehistorioitsija Asta Kihlman