PORIN TAIDEMUSEO
Eteläranta, FI-28100 PORI, FINLAND
Avoinna ti-su 11-18, ke 11-20. Vapaa sisäänpääsy keskiviikkoisin klo 18-20.
Liput: 5 / 2,5 euroa, Perhelippu 10 euroa.


Näyttelyarkisto


 

  Valitse vuosi:

1979 1980 1981 1982
1983 1984 1985 1986
1987 1988 1989 1990
1991 1992 1993 1994
1995 1996 1997 1998
1999 2000 2001 2002
2003 2004 2005 2006
2007 2008 2009 2010
2011 2012 2013 2014
2015 2016

 

  tai
etsi hakusanalla tai sanan osalla

 

Näyttelyt vuonna 1994

 


MATKAN MUISTO
14.01.1994 - 27.02.1994
RAUNI LIUKKO


Tiedote:
MATKAN MUISTO- näyttely esittelee kuvanveistäjä Rauni Liukon (s.1940) uusimpia veistoksia ja tilateoksia. Näyttelyyn on koottu valikoima Liukon tuotannosta 1980- ja 1990-luvuilta, voimakkaan luomisen kaudelta, jolloin taiteilija sovelsi uusia tekniikoita, materiaaleja ja aiheita. Vahvaa symboliikkaa sisältävän näyttelyn hallitsevana teemana on matka, joka toimii metaforana niin elämälle kuin kuolemallekin, koko elämän häijylle kirjolle.

Rauni Liukon läpimurto taiteilijana tapahtui 1970- luvulla, jolloin Ruuhkaratikka (1973), Liikkuva työvoima (1977) ja lasikuituun valetut lapsihahmot herättivät karhealla realismillaan laajaa huomiota tiedotusvälineissä ja yleisön parissa. 1980-luvulle tultaessa taiteilijan ilmaisutapa ja materiaalit muuttuivat: lasikuitu vaihtui pronssiin ja pronssi sai rinnalleen orgaanisia materiaaleja. Samalla teosten aihepiiri muuttui tragikoomisesta ja satiirisesta herkempään suuntaan; mukaan tuli myös eri kulttuureista peräisin olevia myyttisiä ja romanttisia hahmoja, kuten tarunomainen peto Khimairon (1989), lautaturkkiin puettu Sfinksi (1988- 89) ja egyptiläinen hautojen vartija Anubis (1993). Monet Liukon 1990-luvun teoksista liittyvät aiheeltaan mereen, mm. eri materiaaleista rakennetut laivat sekä suuret kotilo- ja simpukkaveistokset. Näyttelyn keskeinen teos on installaatio Moon River (1993), jossa puuvene seilaa paikallaan lasimeressä, tilaa rajaavan kehikon sisällä.

Näkökulmaa menneeseen Matkan muisto- näyttelyssä antaa sarja 1970-luvun lapsiveistoksia, jotka herättivät aikanaan ristiriitaisia tunteita; suloisen lapsen hahmossa taiteilija kommentoi ja kritisoi pienen puolustuskyvyttömän kansalaisen asemaa. Taiteilijana Rauni Liukko ei ole koskaan ollut puhdas esteetikko, ikuisuutta odottavien monumenttien rakentaja. Hänelle on tärkeämpää elävän kontaktin luominen ympäristönsä kanssa. Sen myötä on myös syntynyt teoksia joiden sanoma inhimillisyydessään on aina ajankohtainen.

Näyttelyn yhteydessä julkaistavassa luettelossa on kriitikko Marja-Terttu Kivirannan artikkeli Rauni Liukon taiteilijanurasta. Erillisenä vihkosena luettelon liitteenä julkaistaan Taideteollisuusmuseon yli-intendentin Kaj Kalinin tekstit Rauni Liukon runoista. Kuvanveistäjä Liukon vähemmän tunnettua puolta kirjoittajana valottaa myös Näyttelyluettelossa julkaistavat runot.

Samanaikaisesti Porin taidemuseon näyttelyn kanssa Oulun taidemuseo esittelee Musta sateenkaari- nimisen kokonaisuuden Rauni Liukon 1970-luvun teoksista uusina koosteina ja yhdessä viimeaikaisten teosten kanssa. Porin ja Oulun jälkeen näyttelyistä koottu teosvalikoima on esillä maaliskuussa 1994 Espoossa näyttelytila Otsossa.

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-38-3 Rauni Liukko
Porin taidemuseo 14.1.-27.2.1994

Toimitus ja taitto: Jari-Pekka Vanhala
Kirjoittajat: Marja-Terttu Kiviranta, kuvataidekriitikko, Helsinki, Rauni Liukko, kuvanveistäjä, Helsinki
Valokuvat: Raija Grahn/Tampereen museoiden valokuva-arkisto, Timo Heikkala, Timo Hämäläinen, Pentti Nissinen, Martti Peltonen, Juha Reunanen, Sverker Ström, Erkki Valli-Jaakola, Christian Westerback
Painohäme Oy, Ylöjärvi 1994
Porin taidemuseon julkaisuja 21 / Pori Art Museum Publications 21


TOINEN LUONTO
29.01.1994 - 27.02.1994
JUSSI KIVI


Tiedote:
Jussi Kiven (s.1959) taiteilijapersoonaan mahtuu monta roolia: valokuvaaja, kartanpiirtäjä, erävaeltaja, kansantieteilijä ja arkeologi. Kivi hyödyntää kaikkia näitä lähtökohtia, eri tiedon- ja taidonaloja teoksissaan - valokuvissa ja kartoissa - jotka toimivat lukemattomien retkien kuvapäiväkirjoina ja voimakkaimpien luonnonelämysten tallentajina.

Luonto ja tarkkaan valitut maisemanäkymät ovat Jussi Kiven kuvissa vahvasti latautuneita ja usein yllättäviä yksityiskohtia sisältäviä: kuusipuiden muodostaman vihreän seinämän yllä leijuu usvaa, joka osoittautuu alkavaksi metsäpaloksi. Kiven valokuvissa luonto sisältää jälkiä ihmisen toiminnasta ja läsnäolosta, sen merkkeinä saattavat toimia romanttisen lehtipuumaiseman keskellä etäisyydessä pilkottavat tornitalot tai ympäröivään maisemaan verrattuna yhtä mitättömän kokoiselta näyttävä ihmisryhmä auringonlaskua ihailemassa. Näissä kuvissa ihminen ja hänen luomuksensa vaikuttavat väliaikaiselta häiriöltä, sattumanvaraiselta maiseman yksityiskohdalta, joka aikanaan tulee peittymään puiden, kasvien ja sammaleen alle.

Paikoilla, niiden kutsumanimillä ja erityispiirteillä on oma merkityksensä maailmankuvamme muodostajina. Jokainen nimetty paikka kertoo sen tärkeydestä sekä ihmisen tavasta kartoittaa mielessään ja paperilla ympäröivää maisemaa voidakseen paremmin hallita ja ymmärtää sitä. Kartoitusinsinöörin tarkkuudella Jussi Kivi piirtää ja tallentaa erilaisissa maastoissa kulkemansa reitit. Ehkä juuri kartta ja sen laatiminen on taiteenlajeista kaikkein vaativin; laajan ja monimuotoisen, tuhansia yksityiskohtia sisältävän pinnan vangitseminen paperille mahdollisimman yksinkertaisella ja selkeällä tavalla. Kartan avulla ihminen lukee maisemaa, tekee siitä osan reviiriään ja nivoutuu paikan historiaan. Kartta on maiseman todellinen muotokuva.

Näyttelyn yhteydessä julkaistavassa luettelossa on FK Kari Rummukaisen teksti, joka käsittelee Jussi Kiven kenttätutkimuksia taiteilijana ja elämyksiä vaeltajana.

NÄYTTELYN TIEDOTUSTILAISUUS JÄRJESTETÄÄN PORIN TAIDEMUSEOSSA PERJANTAINA 28.1.1994 KLO 12.00. TERVETULOA.

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-39-1 Jussi Kivi: Toinen luonto
Porin taidemuseo 29.1.-27.2.1994
Toimitus: Jari-Pekka Vanhala
Teksti: Kari Rummukainen, FK, Helsinki
Käännös: Satu Virtanen
Valokuvat: Jussi Kivi
Kannen kuva: Jussi Kivi: Kartanluku tähystyspaikalla, 1994, tussipiirustus
Painohäme Oy, Ylöjärvi 1994
Porin taidemuseon julkaisuja 22 / Pori Art Museum Publications 22


PÄIVÄSTÄ YÖKSI
12.03.1994 - 30.04.1994
GEOFFREY HENDRICKS


Tiedote:
[PÄIVÄSTÄ YÖKSI] tai miten fluxus auttoi häntä löytämään henkilökohtaisen arkeologiansa ja nostamaan esiin monia elämän kysymyksiä mutta ei välttämättä keksimään niiden vastauksia, tutkimalla sekä leikkimielisesti että vakavasti taivasta, ja muita luonnollisia ja luonnottomia ilmiöitä meidän pallollamme ja maailmankaikkeudessa.

Näyttely Porin taidemuseossa 12.3.-30.4.1994

PÄIVÄSTÄ YÖKSI – näyttely esittelee retrospektiivisesti amerikkalaisen taiteilijan Geoffrey Hendricksin (s. 1931) työtä 1960- luvulta tähän päivään. Hän on koko työskentelynsä ajan ollut kiinnostunut luonnon ohikiitävimmistä ilmiöistä, taivaasta ja pilvistä. Hän maalaa kankaille ja esineille, tekee installaatioita, performansseja ja ympäristötaidetta. Aktiivinen ja passiivinen, tyyni liikkumattomuus ja raju liike käyvät läpi hänen tuotantonsa rytmistä vuoropuhelua keskenään.

Hendricks on runsaan kolmenkymmenen vuoden ajan kuulunut FLUXUS – liikkeeseen, runoilijoiden ja kirjailijoiden, säveltäjien, filmintekijöiden, kuvataiteilijoiden ja performance - taiteilijoiden yhteenliittymään, joka syntyi 1960-luvun alkupuolella New Yorkissa ja Saksassa.

FLUXUS – taiteilijoita yhdisti huvittunut ylenkatse perinteisiä taidemaailman muotoja vastaan. He olivat kiinnostuneita taidekäsitteen uudistamisesta, poikkitaiteellisuudesta, elämän ja taiteen yhdistämisestä.

FLUXUS periytyy latinasta ja tarkoittaa virtaamista, jatkuvassa liikkeessä olemista. Sen vapaamielinen filosofia on paljon velkaa vuosisadan alun avantgardeliikkeelle, erityisesti dadan ja Marcel Dunchampin ilkikuriselle antitaiteen idealle ja älyllisyydelle. Myöhemmin säveltäjä-taiteilija John Cagen kokeellinen musiikki loi liikkeelle pohjaa 1950-luvulla. Cagen perintö on luonteeltaan dadaa hyväntahtoisempaa ja sallivampaa. Näiden lähtökohtien väliin on sittemmin ollut sijoitettavissa FLUXUKSEN piirissä tapahtunut myöhempi eriytyminen.

FLUXUS – taiteen perustana oli tietoinen oppositioasenne, asettuminen marginaaliin. Sen voima ei niinkään ollut visuaalisuudessa kuin verbaalisuudessa, älyllisyydessä ja leikkimielisessä vapaamielisyydessä. Se halusi horjuttaa perinteisiä käsityksiä taiteen pysyvyydestä ja säilyvyydestä, laadusta ja tekijäkeskeisyydestä. Tässä liikkeen voidaan katsoa onnistuneen: maailman taidemuseoiden kokoelmissa tai sotienjälkeisen taiteen historioissa FLUXUSTA ei viimevuosiin asti juurikaan ole huomioitu.

Nyt, 30 vuotta syntymästään, FLUXUS on kuitenkin keskeisempiä taidehistoriallisen analyysin kohteita nykytaiteen alueella, sillä sen merkitys taiteen vedenjakajana on nähtävissä. FLUXUKSELLA on juurensa dadassa, mutta se elää ja mukautuu aikaansa edelleenkin. Vaikka FLUXUKSEN luonteeseen kuuluukin pysyä marginaalissa, sen merkitys myös jälkeenpäin syntyneille taideilmiöille on kiistaton. Ilman FLUXUSTA tuskin olisi olemassa käsitaidetta, performanssia tai body art`ia. Minimalismi ja Pop-taide olisivat varmasti toisenlaisia ilman FLUXUKSEN esikuvaa.

Geoffrey Hendricksin merkittävin panos FLUXUKSESSA on performanssin ja happeningien alueella 60-luvun puolivälistä ja erityisesti 1970- luvulla. Tuolloin FLUXUS – tapahtumat muutivat luonnettaan alkukauden konserttiluonteisista esityksistä yleisön ja taiteilijoiden suoraan vuorovaikutukseen. Hendricksin työt tulkitsivat rituaalisen sisältönsä kautta suhdettamme luontoon, matkaamme elämän läpi.

Geoffrey Hendricks esittää avustajineen Porin taidemuseossa lauantaina 12.3.1994 klo. 15 alkaen jo klassisen ”Flux Navy” performanssinsa, jonka hän ensimmäisen kerran esitti George Maciunasin muistoksi vuonna 1978. Avajaisissa kuullaan ja nähdään myös pienimuotoisen fluxus-teoksen konsertti, jonka ohjelmassa ovat ”Paper Music”, Benjamin Patterson / ”Prelude”, Geoffrey Hendricks / ”Morning Glory”, Ay-O / ” Two Inches”, Robert Watts / ”Orange Event No. 3 or How to Transform a Ball into a Staight Line”, Bengt af Klintberg / ”Drip Music”, George Brecht / Duet for Brass”, Joe Jones / ”Tone Line ”, Alison Knowles / ”Event for the Late Afternoon”, Mieko Shiomi / ”Smooth Event”, Yasunao Tone / ”Opus 1001 Amplification, Eric Andersen / ”In Memoriam to Adriano Olivetti”, George Maciunas / ”Heads & Tails”, Geoffrey Hendricks / ”Gång Sång”, Dick Higgins.

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-40-5 Geoffrey Hendricks: Päivästä yöksi
Suomennos kirjaan Geofrey Hendricks DAY INTO NIGHT 1993. 1994
Porin taidemuseon julkaisuja 23 / Pori Art Museum Publications 23


KOHTAUSPAIKKA, VALIKOIMA PORIN TAIDEMUSEON KOKOELMASTA VUOSILTA 1981-1994
13.05.1994 - 12.06.1994



Tiedote:
KOHTAUSPAIKKA on katsaus Porin taidemuseon toimintaan runsaan kymmenen vuoden ajalta. Näyttely on valikoima ennen kaikkea omien näyttelyjen tuloksena syntyneestä kokoelmasta, hankinnoista, lahjoituksista ja talletuksista. Pääosa näyttelyn teoksista on 1980- ja 1990-luvuilta.

Porin taidemuseon museaaliset tehtävät painottuvat kotimaiseen nykytaiteeseen, mutta näyttelyjen ja julkaisujen kautta halutaan aktiivisesti etsiä ja luoda myös kansainvälisiä yhteyksiä. Toiminnan perustajana on Maire Gullichsenin monipuolista työtä suomalaisen taide-elämän aloitteellisena tutkijana ja kansainvälisten yhteyksien puolestapuhujana. Kokoelma on karttunut vähitellen monipuolisen työn tuloksena 1930-luvulta lähtien hänen kuolemaansa 1990 asti mm. Artekin ja Galerie Artekin, Vapaan taidekoulun ja Nykytaideyhdistys ry:n toiminnan puitteissa. Hän painotti usein itse, ettei ” koonnut taidetta määrätietoisesti, työt vain vähitellen kerääntyivät”. Konstruktivistinen muodon hallinta ja toisaalta puhtaan paletin kolorismi sekä ennen kaikkea avoimuus kansainvälisyydelle ovat olleet hankintojen keskeisimmät kriteerit.

Porin taidemuseoon sijoitettu Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelma käsittää runsaat 500 teosta ja painottuu kotimaiseen sotienjälkeiseen taiteeseen. Se kytkeytyy läheisesti hänen laajaan kansainvälisen taiteen kokoelmaansa, joka on esillä Noormarkussa Alvar Aallon suunnittelemassa Villa Maireassa. Kokoelmat yhdessä osoittavat Maire Gullichsenin merkityksen siinä laajassa vuorovaikutuksen verkostossa, jonka kautta modernismi välittyi Suomeen. KOHTAUSPAIKASSA tuota merkitystä valotetaan Marita Liulian MAIRE- teoksen välityksellä. Maire Gullichsenin elämäntyö on lähtökohtana multimediateoksessa, joka purkaa ja kommentoi menneitä vuosikymmeniä 1990-luvun näkökulmasta.

Museo ei ole toiminnassaan tavoitellut sympaattisen julkisen kokoelman luomista vaan on tallentamistyössään painottanut dokumentointiyhtiön eri muotoja, taiteessa liikkuvien ilmiöiden ja ajatusten kartoittamista. Näin kokoelman kartuttamisesta on muotoutunut vähittäinen prosessi, tärkeä osa-alue, joka otannan tavoin kuvittaa museon toiminta-ajatusta. Nykytaiteen kentässä toimiva museo ei pelkästään totea ja kirjaa jo tapahtunutta, vaan omalla toiminnallaan myös kehittää edellytyksiä tulevalle. Taide ei enää alistu maantieteellisiin rajoihin: KOHTAUSPAIKAN tavoin vuorovaikutuksessa voivat olla rinnakkain Daniel Buren Pariisista ja Marta Maria Perez Havannasta, Yoko Ono New Yorkista ja Kaisu Koivisto Porista.

Suuri osa Porin taidemuseon näyttelyistä on ollut tilaan toteutettuja kokonaisteoksia, jotka osoittavat kuinka taide ei välttämättä enää ole konkreettisesti tallennettavissa. Richard Longin saviympyrät ja Yoko Onon varjot on pesty pois uusien näyttelyiden tieltä. Gordon Matta-Clarkin ”Avoin talo”, Daniel Burenin ”Patio” ja Jüri Okasin heinäpaalit on purettu, Siim- Taniel Annusin tulitapahtumasta ja taiteilijaryhmä NYTE:n juhlatanssista ovat jäljellä vain muistot. Useiden näyttelyjen yhteydessä taiteilijat ovat kuitenkin myös toteuttaneet töitä kokoelmaa varten: ranskalaisen Georges Rousse valmisti installaatio – valokuvansa toimintansa lopettaneen puuvillatehtaan tyhjissä halleissa ja norjalais-italialainen Per Barclay ”öljyhuoneensa” entisen hotelli Otavan matkustajahuoneessa. Ulkoteoksista mm. amerikkalaisen Richard Nonasin ”Cut Cord” elää vuotuista kiertokulkuaan Kirjurinluodolla ja hankkeista viimeisin, tanskalaisen Per Kirkebyn tiiliveistos valmistui marraskuussa 1993 pysyväksi maamerkiksi Porin Eteläpuistoon.

KOHTAUSPAIKKA tullaan dokumentoimaan julkaisuna, joka samalla tarkastelee laajemminkin taidemuseon roolia ja mahdollisuuksia vuorovaikutuksen rakentajana. Julkaisuun liittyy kirjailija Juha Seppälän essee Omat kengät.

KOHTAUSPAIKKANA on museo. Teoksia on esillä myös toimistotiloissa, käsikirjastossa ja arkistossa, joihin suoritetaan yleisöesittelyjä näyttelyn aikana keskiviikkoisin klo.18 sekä ryhmäopastuksina museon aukioloaikoina.

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-41-3 Kohtauspaikka
Porin taidemuseo 13.5.-12.6.1994
Näyttelyjulkaisun toimitus: Marketta Seppälä
Valokuvat: Erkki Valli-Jaakola
Painohäme Oy, Ylöjärvi 1994
Porin taidemuseon julkaisuja 24 / Pori Art Museum Publications 24
Laajuus: 32 s


OUT OF THE CENTRE - POIS KESKUKSESTA, KIINALAISTA NYKYTAIDETTA
19.06.1994 - 28.08.1994
YANG JIE CHANG, CHEN ZHEN, ZHANG PEILI, HUANG YONG PINGIN, YAN PEI MINGIN

Tiedote:
Porin taidemuseon kokoama kiinalaisen nykytaiteen näyttely esittelee Kiinassa 1980-luvulla esiin murtautunutta, maan virallisesta kulttuuripolitiikasta poikkeavaa avantgardetaidetta. Useimmat näyttelyn taiteilijoista toimivat nykyään Kiinan- eli ”Keskustan valtakunnan” – ulkopuolella, pääosin Ranskassa. Kiinalaista nykytaidetta on viime vuosina esitelty laajoina kokonaisuuksina eri puolilla Eurooppaa. Porin taidemuseon järjestämä näyttely pyrkii näistä suurnäyttelyistä poiketen keskittämään huomion yksilöihin, ja nimenomaan sellaisiin kiinalaistaiteilijoihin, jotka toimivat kansainvälisen nykytaiteen kentässä. Heidän teoksiaan ei voi määritellä pelkästään kansallisuuden tai kulttuurin erikoispiirteiden kautta, itämaiseen eksotiikkaan ja vierauteen vedoten. Näyttelyn teokset on toteutettu Porissa, missä taiteilijat kävivät tutustumassa näyttelytilaan ja paikkakunnan luonteeseen alkuvuodesta 1994. Kesäkuun alkuviikkoina taiteilijat työskentelivät taidemuseolla ja taidekoulussa toteuttamassa teoksiaan.

Yang Jie Chang (s. 1956, Foshan ) luo teoksessaan Brutstätte- tartuntapaikka tai tautipesäke- mustan ja kostean kentän, jonka ylitse katsojien on uskaltauduttava kävellä. Teokseen liittyy valokuvia erityyppisistä pistävistä hyönteisistä ja injektioruiskuista sekä akupunktioneuloista, jotka viittaavat sairauksien parantamiseen ja tartuttamiseen, luonnon ja ihmisen eri keinoihin levittää tauteja ja puolustautua niitä vastaan. Aikaisemmissa teoksissaan taiteilija on käyttänyt muita konkreettisesti tai symbolisesti vaarallisia materiaaleja, kuten tulta, sähkövirtaa, ja omaa vertaan, sekä tussiin sekoitettuja lääkeyrttejä. Musta väri toistuu Yang Jie Changin teoksissa liittyen tyhjyydessään ja täyteydessään hänen perehtymiseensä zen- buddhalaisuuteen.

Chen Zhen (s. 1955, Shanghai) tutkii teoksissaan ihmisen, luonnon ja teknologian välisiä suhteita. Porin taidemuseoon Chen Zhen on suunnitellut teoksen +37astetta- ihmisruumiin lämpötila, jonka hämärässä sisätilassa vallitsee tasapainotila, terveen ihmiskehon vakiolämpö, joka on meille kaikille yhteinen inhimillinen nimittäjä. Chen Zhenin mukaan lämpötila erityisesti Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa vaikuttaa olennaisesti kulttuurin, politiikan ja ihmisluonteen kehittymiseen. Teos rinnastaa museaalisen tilan, jossa tasainen lämpö ja ilmastointi ovat erityisen tärkeitä, osaksi ihmisruumiin toimintaa: kammio yhdistyy ilmanvaihtokanaviin, joiden kautta tuleva ”hengitys” nivoo teoksen orgaaniseksi osaksi rakennusta ja sen mekaanisia toimintoja.

Zhang Peili (s. 1960, Shanghai) on näyttelyn taiteilijoista ainoa, joka yhä asuu ja työskentelee kotimaassaan. Hänen videoinstallaationsa Parasta ennen 19.6.- 28.8.1994 dokumentoi piinaavalla tarkkuudella ja perusteellisella hitaudella eri vaiheita kanan valmistamista ateriaksi ja sen syömistä. Arkipäiväisestä aiheesta muodostuu draama, jossa tavanomainen elämää ylläpitävä toiminta saa inhorealistisia ja pornografisia muotoja. Teos asettaa katsojan sietokyvyn koetukselle tarjoamalla yhtäaikaisesti useita erilaisia aistiärsykkeitä.

Huang Yong Pingin ( s.1954, Xiamen) teos Pois keskuksesta? sijoittuu näyttelytilan perälle, josta se hallitsee koko huonetta ja ulottuu myös sen ulkopuolelle, aina eteisaulaan saakka. Verkkorakennelmasta lähtevät köydet pujottelevat reitillään yli näyttelytilan, johdatellen ja tilaa yhteen punoen, mutta samalla ne levittäytyvät tietoisen häiritseväksi osaksi muiden taiteilijoiden teoksia. Teos toimii näyttelytilan potentiaalisesti tyhjentävänä ”haavina”, houkuttelevana ja uhkaavana rakennelmana.

Yan Pei Mingin (s. 1960, Shanghai) maalauksissaan massiiviset ihmiskasvot tarkkailevat ja vartioivat näyttelytilaa. Kolmen maalauksen sarjassa Etsintäkuulutettujen päät Ming on hahmotellut osin muistinvaraisesti, osin valokuvaan pohjautuen kolme päätä, jotka muiden maalausten tavoin toimivat esittävän ja abstraktin välitilassa, dokumentteina taiteilijan hyökkäävästä ja aggressiivisesta maalaustavasta. Eräs toistuva aihe Mingin maalauksissa on puhemies Mao. Porin taidemuseon näyttelyyn Ming on toteuttanut Maosta puoliprofiilikuvan, jossa propagandakuvien sileäposkinen, lähes yli-inhimillinen hahmo on esitetty maalauksellisesti, osin mustaan taustaan kadoten.

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-42-1 Out of the Centre
Porin taidemuseo 19.6.-28.8.1994
Luettelon toimittaja: Jari-Pekka Vanhala
Valokuvaaja: Erkki Valli-Jaakola
Käännökset: Susanne Lehtinen, Virpi Vainikainen
Lay-out: Jari-Pekka Vanhala ja taiteilijat
Yhteistyössä: K.T.Tähtinen Oy, Pori, Satakunnan Lukkoasennus Oy, Pori, T:mi Matti Leppänen, Porin taidekoulu
Painohäme Oy, Ylöjärvi 1994
Porin taidemuseon julkaisuja 25 / Pori Art Museum Publications 25
Laajuus: 64 s


WATERLINE, RETROSPEKTIIVINEN VALOKUVANÄYTTELY
04.09.1994 - 16.10.1994
ARNO RAFAEL MINKKINEN


Tiedote:
Arno Rafael Minkkinen (s. 1945 Helsingissä) on asunut ja työskennellyt Yhdysvalloissa vuodesta 1951 lähtien. Hän on kansainvälisesti tunnettu mustavalkokuvistaan, joista valikoitu kokonaisuus vuosilta 1973- 1994 esitellään Porin taidemuseon kokoamassa näyttelyssä. Porista näyttely siirtyy Sveitsiin, jossa se on esillä Musée d’Elyséessa Lausannessa. WATERLINE-näyttely on Arno Rafael Minkkisen ensimmäinen laaja esiintyminen Suomessa. Aiemmin Minkkisen valokuvia on nähty Suomessa mm. vuosina 1974 ja 1984 Valokuvataiteen museossa Helsingissä sekä vuonna 1985 Porin taidemuseon ja Galerie Viviane Esdersin järjestämässä näyttelyssä PORI PARIS.

Minkkisen valokuvat ovat anonyymejä omakuvia, joissa useimmiten on aiheena taiteilijan oma alaston vartalo orgaanisena osana maisemaa. Vesi on toistuva elementti Minkkisen kuvissa; se toimii heijastavana peilinä tai peittävänä ja suojaavana kalvona. Minkkisen valokuvissa kaikki visuaaliset elementit ovat helposti havaittavissa ja tunnistettavissa. Kuvien yllätyksellisyys ei johdu niinkään teknisestä taituruudesta, vaan eri elementtien ja ilmiöiden välisestä jännitteestä, joka lataa ne surrealistisella vetovoimalla.

Selkein ja näennäisen yksinkertaisin menetelmin Minkkinen luo valokuviinsa oman käsityksensä todellisuuden rajoista ja konkreettisemmin myös itse valokuvauksen mahdollisuuksista. Minkkinen käyttää kameraa välineenä, joka mahdollistaa näkemiseen ja tapahtumien taltioimiseen liittyvien visuaalisten normien rikkomisen. Samalla kuvattujen tilanteiden odottamattomuus ja jopa mahdottomuus horjuttavat uskoa valokuvaan objektiivisena ja puhtaasti dokumentoivana menetelmänä.

Minkkinen tunnetaan myös kirjoittajana ja pedagogina. Hän on toiminut valokuvauksen opettajana Yhdysvalloissa ja Suomessa (Taideteollisessa korkeakoulussa ja Lahden taideinstituutissa). Tällä hetkellä Minkkinen toimii professorina Massachusettsin yliopistossa Lowelissa.

WATERLINE-näyttelyn yhteydessä julkistetaan Suomessa Minkkisen tuotantoa käsittelevä monografia Waterline (kustantajat Editions Marval, Pariisi, Apeture, New York ja Otava, Helsinki), johon teksti on kirjoittanut tunnettu ranskalainen kirjailija Michel Tournier.


KOHTAUKSIA, VIDEOINSTALLAATIO
18.10.1994 - 23.10.1994
MARJATTA OJA


Tiedote:
Taiteilija Marjatta Ojan (s. 1962) uusi videoteos Kohtauksia rakentuu kolmesta teatterimaisesta kohtauksesta, joissa mekaanisesti hengittävät nuket sijoittuvat osaksi videonauhan tapahtumia tai toimivat tilanteen tarkkailijoina, eräänlaisina sijaishahmoina taiteilijalle.

Teoksen kohtaukset kuvaavat arkipäiväisiä toimintoja, kuten tavaroiden järjestelyä muuton jälkeen tai matkustamista autolla tai junalla. Nämä tapahtumat kertaavat taiteilijan henkilökohtaisia muistoja, mielikuvia, ja tunnetiloja, joihin myös katsoja voi samaistua.

Teos on esillä taidemuseon isossa näyttelyhallissa.

Kohtauksia- teos siirtyy Porista osaksi Japanissa 1994-1995 kiertävää suomalaisen taiteen näyttelyä, jonka ovat koonneet Näyttelynvaihtokeskus (NÄKY), Akseli Gallen- Kallelan museo, Turun taidemuseo ja Porin taidemuseo.

Keskiviikkona 19.10 klo 18.00 Marjatta Oja kertoo aiemmasta tuotannostaan. Valokuvan syksy- luentosarjaan kuuluva tilaisuus pidetään Porin taidemuseon luentosalissa. Tervatuloa.


MODERNIN PAINOPISTEITÄ, TEOKSIA MAIRE GULLICHSENIN TAIDESÄÄTIÖN KOKOELMASTA
28.10.1994 - 31.12.1994



Tiedote:
Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmaan kuuluu 531 teosta, joista suurin osa edustaa kotimaista taidetta aina vuosisadan vaihteesta 1980-luvulle asti. Kokoelma on syntynyt professori Maire Gullichsenin (1907-1990) pitkäaikaisen toiminnan ohessa monien merkittävien kulttuurihankkeiden parissa 1930-luvulta lähtien. Vasta taidesäätiön perustamisen jälkeen (1971) kokoelmaa alettiin laajentaa suunnitelmallisesti, etenkin kun samoihin aikoihin syntyi myös ajatus taidemuseon perustamisesta Porin vanhan tulli- ja pakkahuoneen tiloihin. Arkkitehti Kristian Gullichsenin suunnittelema rakennuksen saneeraus valmistui 1981, jonka jälkeen kokoelmia on vaihtuvien näyttelyiden ohessa voitu esitellä yleisölle.

Yhdessä Porin kaupungin taidekokoelman kanssa Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelma muodostaa Porin taidemuseon peruskokoelman, joka laajenee vuosittain hankintojen, lahjoitusten ja tallennusten avulla. Kokoelma tarjoaa luontevan taustan museon nykytaiteeseen painottuvalle näyttelytoiminnalle. Porin taidemuseon kokoelmiin liittyvät kiinteästi myös ne ulkomaisten ja kotimaisten modernin taiteen klassikkojen näyttelyt - mm. Josef Albers (1988), Alberto Magnelli (1987), Unto Pusa (1984) sekä ryhmänäyttely Forme Vivante (1983) – joita taidemuseossa on järjestetty.

Merkittävin osa Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmaa kartoittaa suomalaisen modernin taiteen vaiheita, erityisesti abstraktin maalaustaiteen ja kuvanveiston läpimurtoa toisen maailmansodan jälkeen. Sellaiset taiteilijat kuin Birger Carlstedt, Sam Vanni, Lars- Gunnar Nordström ja Ernest Mether – Borgström olivat suomalaisen konstruktivistisen taiteen keskeisimmät kehittäjät ja uranuurtajat. Maire Gullichsenin rooli mesenaattina, taiteenkeräilijänä sekä useiden kuvataiteeseen, arkkitehtuuriin ja taideteollisuuteen liittyvien kulttuurihankkeiden organisoijana oli osaltaan vaikuttamassa suomalaisen taide-elämän kansainvälistymiseen ja modernisoitumiseen.

Tässä kulttuurimurroksessa etenkin ranskalaiset esikuvat toimivat virikkeinä suomalaistaiteilijoille: mm. Fernand Léger`n, Edgar Pillet`n, Victor Vasarelyn sekä myös pohjoismaisten taiteilijoiden kuten Robert Jacobsenin ja Richard Mortensenin teokset rohkaisivat suomalaisia kokeilemaan ja soveltamaan abstrakteja muotoja sekä perehtymään myös taiteen teoreettisiin kysymyksiin. Ulkomaalaiseen moderniin taiteeseen oli Suomessa mahdollisuus tutustua 1930- luvulta lähtien, jolloin mm. Maire Gullichsen oli organisoimassa Nykytaide RY.:n, Artekin ja myöhemmin Galerie Artekin järjestämiä näyttelyitä, esim. Lèger`n näyttely Artekissa vuonna 1937 ja Pariisin nykytaiteen näyttely Helsingin taidehallissa vuonna 1952.

Taidesäätiön kokoelmassa on myös joitakin ulkomaisten taiteilijoiden teoksia, mm. unkarilaissyntyisen Victor Vasarelyn varhaistuotanton ajoittuva maalaus Garam (1949-53). Samalta ajalta on peräisin Mairea säätiön hallussa oleva teos Altai (1951). Näiden Vasarelyn maalausten väri- ja muotomaailmalle on läheistä sukua Sam Vannin sommitelma vuodelta 1954, joka saatiin taidesäätiön kokoelmaan lahjoituksena Nykytaide RY.:ltä vuonna 1993. Sommitelma keltaiselle pohjalle oli mukana Vannin yksityisnäyttelyssä Galerie Artekissa vuonna 1955, jolloin hän ensimmäisen kerran esitteli pelkästään abstrakteja maalauksia.

Useat kokoelmassa edustettuina olevat taiteilijat ovat toimineet Vapaassa taidekoulussa, joka aloitti toimintansa Helsingissä jo vuonna 1935. Vapaan taidekoulun esikuvana oli Pariisin vapaat taideakatemiat, joiden toimintaan koulun perustajajäsen Maire Gullichsen oli tutustunut 1921-luvulla. Mannermaisista esikuvista etsittiin elvytystä suomen 1930-luvun taide-elämän pysähtyneisyyteen ja virallisen taideopetuksen kaavoittuneisuuteen. Koulusta muodostui tärkeä kanava uudistuvalle suomalaiselle kuvataiteelle erityisesti 1950-luvulla, jolloin sen opettajina toimivat mm. Unto Pusa ja Sam Vanni.

1970-luvulla Vapaan taidekoulun opetus suuntautui värimaalaukseen ja erityisesti Josef Albersin väriteorian soveltamiseen Tor Arnen ja Carolus Enckellin johdolla. Arnen ja Enckellin teokset edustavat kokoelmassa äärimmäisintä värin ja vain värin ilmaisuvoimaan pohjautuvaa maalausta. Geometristen muotojen ja värien harmoniaan perustuvat kokoelmassa olevat Jorma Huhtalan, Outi Ikkalan, Seppo Kärkkäisen ja Paul Osipowin teokset. Heidän teoksissaan väri ja muoto toimivat itsenäisinä elementteinä, syvyyttä, pintaa, ja toisinaan myös liikeilluusiota luomassa. Kokoelmassa olevat Eino Ruutsalon teokset 1970-luvulta, kuten Kosmos 3, liittyvät 1960-70-luvuilla virinneeseen kiinnostukseen uusien menetelmien ja tekniikoiden soveltamiseen taiteessa.

Kokoelman vanhimpaan osaan ajoittuvat mm. Magnus Enckellin, Tyko Sallisen, Helene Schjerfbeckin ja Ellen Thesleffin teokset. Magnus Enckellin teos Nuorukainen ja joutsen (1916) kuuluu Maire Gullichsenin ensimmäisiin taidehankintoihin samoin kuin Schjerfbeckin Omakuva (1913-23). Olli Miettisen ikkuna-asetelma vuodelta 1930 kertoo varovaisesta yrityksestä soveltaa Pariisista omaksuttua kubismia. Samalta ajalta ovat peräisin Hjalmar Hagelstamin ja Sulho Sipilän kaupunkimaisemat. Sekä Hagelstam että Sipilä toimivat opettajina Vapaassa taidekoulussa 1940- luvulla.

Suomalaisista kuvanveistäjistä kokoelmassa ovat edustettuina mm. modernin puukuvanveiston mestarit Mauno Hartman ja Kain Tapper. Hartmanin toteemimaisissa veistoksissa suomalaisen hirsirakennusperinteen materiaalit ja elementit on yhdistetty itsenäisiksi rakenteiksi, joita voimakas väritys korostaa. Tapperin veistoksissa puun umpinaiseen muotoon on veistetty ja patinoitu vaikutelmia luonnon prosesseista: sateesta, pakkasyön kuutamosta tai virtaavasta vedestä.

Muita 1960-luvun suomalaisen kuvanveiston keskeisiä edustajia kokoelmassa ovat Heikki Häiväoja, Harry Kivijärvi ja Laila Pullinen. Kokoelmaan kuuluvat Häiväojan veistos Kilo ja Kivijärven Viisasten kivi olivat esillä Suomen osastossa vuoden 1966 Venetsian biennalessa, ja Ahti Lavosen maalaukset Kohtaavat muodot sekä Mustaa ja ruskeaa vuonna 1968. Biennale toimi 1960-luvulla merkittävänä suomalaisen ja kansainvälisen taiteen kohtauspaikkana ja se vaikutti omalta osaltaan uusien ilmaisumuotojen kokeiluun Suomessa. Maire Gullichsen toimi aktiivistesti myös Venetsian biennalen parissa, hän mm. organisoi sinne Alvar Aallon suunnitteleman näyttelyrakennuksen Suomen paviljongiksi vuonna 1956.

Kuvanveiston yhteydessä kontaktit Italiaan olivat merkittäviä ja useat taiteilijat mm. Mauno Hartman ja Laila Pullinen opiskelivat siellä. Pullisen veistoksessa Ruhjottu nukke, joka on toteutettu Roomassa vuonna 1966, kuvanveiston klassinen hahmo, voitonjumala Nike on verhottu dramaattisesti hulmuavaan pronssiin. Pullisen veistos Itämeren tytär (1976) on luonnos Helsingin Meilahteen toteutettua Maila Talvion muistomerkkiä varten. 1970-luvun veistotaidetta kokoelmassa edustavat mm. Kari Huhtamo, Ukri Merikanto, ja Pekka Pitkänen. Porin taidemuseon edustalle sijoitettu Harry Kivijärven veistos Lokki pystytettiin vuonna 1987 professori Maire Gullichsenin 80-vuotispäivänä.

Marita Liulian CD- rom teoksen Maire (1992) avulla voi tutustua Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelman taustalla olevaan modernismin aikakauteen. Se antaa myös lisätietoja kokoelmassa edustettuina olevista taiteilijoista ja heidän teoksistaan.


PANKKIEN JA KABINETTIEN TAIDETTA, VALIKOIMA SUOMEN SÄÄSTÖPANKKI –KOKOELMASTA SATAKUNNASSA
28.10.1994 - 31.12.1994



Tiedote:
Porin taidemuseon pienessä näyttelytilassa on esillä valikoima Suomen Säästöpankki –kokoelmasta Porin taidemuseoon tallennettuja teoksia. Porin taidemuseoon Satakunnan maakunnallisena aluetaidemuseona tallennettiin 60 teosta. Kokoelmasta on esillä näyttelyssä 23 teosta. Näistä lähes puolet edustaa satakuntalaista taidetta.

Kokoelman vanhimpiin teoksiin kuuluvat mm. Mikko Carlstedtin Rantamaisema (1921), Emil Danielssonin Alaston poika (1916) sekä Into Linturin [Maisema] (1927). Into Linturin lisäksi satakuntalaisista taiteilijoista ovat edustettuina Aarne Elomaa, Anja Karkku-Hohti, Ensio Lamberg, Juhani Tarna sekä Immo Tuominen.

Näyttelyihin on ilmainen yleisöopastus keskiviikkoisin klo.18.00, jolloin museoon on vapaa pääsy klo 18-20 välisenä aikana. Taidemuseo on avoinna ti-su 11-18 ja ke 11-20. Maanantaisin museo on suljettu.


 

 

 

Kokoelmat & Arkisto

Kokoelmat

Kokoelmapoliittinen ohjelma

Tutkimus - Artikkelit - TUTKA-sarja

Performanssiarkisto D-ark



Vuosikertomukset



Näyttelyarkisto

Kausiohjelmat (Haitarit)

Luentosarjat

YouTube-videokanava

 

 

 

 
                 

 

 

 

 

 

Yhteystiedot


PORIN TAIDEMUSEO
Eteläranta, 28100 PORI, FINLAND
p. +358 44 701 1080
taidemuseo@pori.fi

 

 

©  Pori Art Museum | Porin taidemuseo