PORIN TAIDEMUSEO
Eteläranta, FI-28100 PORI, FINLAND
Avoinna ti-su 11-18, ke 11-20. Vapaa sisäänpääsy keskiviikkoisin klo 18-20.
Liput: 5 / 2,5 euroa, Perhelippu 10 euroa.


Näyttelyarkisto


 

  Valitse vuosi:

1979 1980 1981 1982
1983 1984 1985 1986
1987 1988 1989 1990
1991 1992 1993 1994
1995 1996 1997 1998
1999 2000 2001 2002
2003 2004 2005 2006
2007 2008 2009 2010
2011 2012 2013 2014
2015 2016

 

  tai
etsi hakusanalla tai sanan osalla

 

Näyttelyt vuonna 1993

 


”AND THE MIND GREW FINGERS”, TEOKSIA VUOSILTA 1967-1991
24.01.1993 - 14.03.1993
DENNIS OPPENHEIM


Tiedote:
Porin taidemuseo 24.1.-14.3.1993
Oulun taidemuseo 22.1.- 14.3.1993

Dennis Oppenheim (s.1938) on eräs keskeisimmistä amerikkalaisen nykytaiteen uudistajista 1960- luvulta lähtien. Hänen monipuolisesta tuotannosta koostuva retrospektiivinen näyttely on jaettu Suomessa kahteen osaan. Sekä Porissa että Oulussa on esillä Oppenheimin vanhempaa ja uudempaa tuotantoa.

Oppenheim kuuluu mm. Robert Smithsonin, Walter De Marian ja Michael Heizerin ohella maataiteen pioneereihin. Minimalismin jälkeen maataide vapautti taideteoksen perinteisen näyttelyesineen tehtävästä; maataide tuli yleisölle tutuksi enimmäkseen dokumenttien kautta.

Siirtyminen maataiteesta kehotaiteeseen tapahtui Oppenheimilla luontevasti. Siirtymä oli osittain mittakaavallinen, makrokosmoksesta mikrokosmokseen. Mukana oli myös taideteoksen problematisoinnista lähtevää uutta taiteilijan läsnäolon vaatimusta, joka johti yleisesti ja myös Oppenheimilla edelleen performansseihin.

Myöhemmin Oppenheimin teokset muuttuivat monimutkaisiksi rakennelmiksi samanaikaisesti kuin Vito Acconcin ja Alice Aycockin teokset. Rakennelmat muistuttivat koneita, mutta ne toimivat pikemminkin ajattelun metaforana. Marcel Duchampin vaikutus tähän kone-estetiikkaan on hyvin ilmeistä. Oppenheimin veistokset, installaatiot ja julkiset teokset ovat täynnä älyllistä huumoria; eläinfiguurien ja lelujen avulla teoksista löytää viitteitä pop-taiteeseen ja ”readymaden” ideaan. Oppenheimia on luonnehdittu shamaaniksi, joka rikkoo taiteen ja elämän välisiä rajoja siten, että nämä kaksi näennäisen erillistä todellisuutta yhdistyvät ja vaikuttavat toisiinsa.

Näyttelyn on järjestänyt New Yorkin Institute for Contemporary Art, P.S.1 Museum. Kuraattori ja näyttelyjulkaisun toimittaja on Alanna Heiss. Näyttelyä ovat tukeneet Yhdysvalloissa The Booth Ferris Foundation ja The National Endowment for the Arts sekä Suomessa Opetusministeriö ja America Center. Näyttely tulee Eurooppaan Suomen kautta ja jatkaa täältä Puolaan ja Ranskaan.


CORRESPONDANCES – VASTAAVUUKSIA
27.03.1993 - 25.04.1993
PHILIPPE CAZAL


Tiedote:
Ranskalaisen taiteilijan Philippe Cazalin (s.1948) Porin taidemuseoon toteuttama tilateos COORESPONDANCES (Vastaavuuksia) tutkii taiteen olemusta ja merkitystä mediakulttuurin maailmassa. Cazalin teokset johdattelevat katsojan taiteeseen saman strategian avulla jota nerokas mainostoimisto voisi käyttää minkä tahansa laadukkaan tuotteen markkinoimiseksi. Vetoamalla tyylikkyyteen, hienostuneeseen graafiseen ilmeeseen, ylellisyyteen ja täydellisyyteen. Cazal luo ympäristön, joka viittaa suurkaupunkikulttuurin todellisuuteen ja etenkin sen varaan rakentuneen taidemaailman keinoihin.

Muutaman peruselementit, jotka viittaavat taiteilijan rooliin helposti tunnistettavien, samaa tyyliä noudattavien tuotteiden tekijänä, toistuvat Cazalin teoksissa. Eräs näistä Cazalin usein käyttämistä motiiveista on ylellisyyden ja arvokkuuden symbolina toimiva samppanjalasi ja samppanjapullon kullattu korkinsuojus. Cazal käsittelee teoksissaan kysymystä taiteen mahdollisuudesta ja statuksesta maailmassa, jossa täydellisiä tuotteita markkinoidaan tarjoamalla samaistumismalleja vain harvojen ulottuvilla olevaan todellisuuteen. Taidokas mielikuvatehtailu on tehnyt taideteoksistakin ylellisyysesineitä, joita voi käyttää Rolex –kellojen ja muun huippudesignin ohella yhteiskunnallisen aseman, menestyksen ja onnistumisen merkkeinä.

Philippe Cazal kuuluu mm. Philippe Thomas’n readymades belong to everyone- tavaramerkin ja Information Fiction Publicité (IFP)- ryhmän ohella ranskalaiseen 1980-luvun käsitetaiteen suuntaukseen, joka tutkii mainosten, tavaramerkkien ja muiden aikamme mediailmiöiden suhdetta todellisuuteen. Näitä taiteilijoita yhdistää kiinnostus taiteeseen ilmiönä; taiteen tuottamiseen, kuluttamiseen ja markkinointiin liittyvien arvojen ja mekanismien tutkiminen. He ovat luoneet fiktiivisen todellisuuden, usein omaksuen kuvitteellisen roolin tai tavaramerkin, jonka kautta he testaavat kulttuurimme luomia käsityksiä taiteesta ja sen suhteesta muihin informaatiota, mielikuvia ja ärsykkeitä tuottaviin medioihin.

Cazal on esineellistänyt myös oman persoonallisuutensa käyttämällä nimestään pariisilaisen mainostoimiston suunnittelemaa logoa, joka toimii sekä teosten signeerauksena että tavaramerkkinä. Vuodesta 1985 lähtien Cazal on merkinnyt teoksiaan myös iskulauseella L’ARTISTE DANS SON MILIEU (Taiteilija ympäristössään), joka osuvalla tavalla visuaalisena ja semanttisena merkkinä viittaa taiteilijan ammatin erityisluonteeseen kosmopoliittisena tuotesuunnittelijana, joka toimii erikoistuneen kulttuuribisneksen mekanismien ja logiikan mukaisesti.

Näyttelyä on tukenut Association Francaise d’Action Artistique ( AFAA) Ministèrs des Affaires Etrangères, Pariisi.


FERMAT’N TEOREEMAN TODISTUS
02.04.1993 - 30.04.1993
ANDREI JAHNIN


Tiedote:
Pierre de Fermat oli ranskalainen matemaatikko, filosofi ja runoilija, joka eli noin neljäsataa vuotta sitten. Hän ei jättänyt jälkeensä laajoja tutkielmia, vaan ainoastaan ne muutamat teoreemat, jotka todisti kirjeissään tuttavilleen, ystävilleen ja sukulaisilleen. Kahden teoreeman perusteet hävisivät tulipalossa lähes kokonaan. Yhden niistä todisti Eiler 150 vuotta myöhemmin, mutta tavalla jota Fermat’kaan ei olisi voinut kuvitella. ”Fermat’n teoreemaksi” kutsuttua, ei kukaan ole osannut varsinaisesti todistaa. Se on kuitenkin perustana nykyaikaiselle lukujärjestelmälle ja siten analoginen ikiliikkujan kanssa.

Tuo lähes kokonaan palaneen kirjeen marginaaliin kirjoitettu teoreeman todistus on pitkään kiinnostanut Andrei Jahninia, intuition ja ”äärimmäisten tunteiden” tulkitsijaa. Matemaattisesti lahjattomana hän valitsi välineikseen öljyvärin, siveltimen ja kankaan. Kuukauden intensiivisen opiskelun ja kankaan äärellä istumisen jälkeen syntyi tunne, että teoreema oli kuin olikin todistettu. Silläkin riskillä että leimautuisi hulluksi, hän kutsui kaksi tunnettua matemaatikkoa apuun. He eivät voineet todistaa toteutuksessa mitään virhettä., mutta eivät kuitenkaan uskoneet Jahninin kyenneen ongelman ratkaisuun. Sitä mitä suuret matemaatikot eivät olleet viimeisen vuosisadan aikana todistamaan, ei todistettaisi maalamalla. Tilanne oli erittäin vaikea.

Andrei Jahninin, nuoren moskovalaistaiteilijan 7 maalausta, joissa on kuvattu Fermat’n teoreeman ongelman ratkaisu, on nyt kuitenkin esillä Porin taidemuseon pienessä näyttelysalissa huhtikuussa, samanaikaisesti ranskalaisen Philippe Cazalin laajan CORRESPONDANCES- tilateoksen kanssa. Niin Jahnin kuin Cazalkin tutkivat toisaalta äärimmilleen viedyn täsmällisyyden, toisaalta intuition ja sattuman kautta taiteen perimmäistä olemusta. Käsitetaiteen erilaiset menetelmät kohtaavat kahden hyvin erilaisista kulttuuripiireistä tulevan taiteilijan välityksellä.

Andrei Jahnin ( s. 1966 Moskovassa) on aiemmin esiintynyt Suomessa Porin taidemuseossa järjestetyssä moskovalaisen MAAILMANMESTARIT- ryhmän näyttelyssä vuonna 1991. Tuolloin Konstantin Zvezdotshetov totesi ryhmän motiiveja tulkitessaan: ” Mitä dramaattisempi on tilanne sitä enemmän riemuitsee persoona jännittäessään hengenvoimiaan”.

Venetsian biennalessa 1990 Andrei Jahnin todisti Sonaatti-installaatiossaan – tosin sattumanvaraisesti tuolloinkin – musiikin perimmäisiä lähtökohtia kuvataiteen keinoin. Nyt Porissa nähtävän näyttelyn aikana Fermat’n teoreeman uusinta ratkaisuyritystä tullaan testaamaan Pariisin tiedeakatemiaa sekä Cambridgen ja Harvardin yliopistoja myöten.

Pierre de Fermat ( 1601-65) keksi samaan aikaan kuin Descartes keinon esittää yhtälöä käyrällä. Pascalin vaikutuksesta Fermat ryhtyi tutkimaan todennäköisyyslaskentoa. Hän oivalsi selkeästi differentiaali- ja integraalilaskennan peruskäsitteet ja käytti niitä mm. tangentin ääriviivojen laskemiseen ja todennäköisyyslaskennassa. Fermat’n lukuteoreettiset tutkimukset ovat suuriarvoiset: hän esitti joukon väittämiä, joihin häneltä ei kuitenkaan jäänyt suoranaisia todistuksia. Sellainen oli esimerkiksi ns. Fermat’n suuri teoreema: n:n ollessa pos. kokonaisluku ja suurempi kuin 2 eivät mitkään pos. kokonaisluvut x, y , ja z tyydytä yhtälöä x^n + y^n = z . Fermat’n todistusta tähän väittämään ei ole löydetty eikä sille ole vielä keksitty uutta, vaikka ongelma on herättänyt suurta mielenkiintoa. Göttingenin tiedeseurassa on luvassa huomattava palkinto sille, joka väittämän todistaa.


ARKIPÄIVÄN SYYHY, PERFORMANCE-ESITYS
23.04.1993 - 23.04.1993
TAITEILIJASEURA NYTE JA THE WORLD MÄNKERI ORCHESTRA ETNOPOJAT


Tiedote:
Arkipäivän syyhy kertoo ihmisistä, meistä, jotka haluamme parantua syyhystä, ja voimasta joka estää parantumisen. Se kertoo halustamme säröisämpään elämään pois arkipäivän syyhystä ja liiasta keveydestä: Haluamme viettää omaa karnevaalia, koettaa unohtaa syyhyn, mutta elämä on liian lyhyt jotta oppisimme unohtamaan. Inhimillinen halumme miellyttää, vastata oletettuihin ja todellisiin odotuksiin vie meitä. Oma karnevaali saattaa jäädä lyhyeksi. On helppo tehdä kuten toisetkin, kyselemättä, helppo noudattaa käskyjä, kyselemättä.

”Esitystämme varten tutkimme kansanperinteitä, tapoja, tottumuksia ja uskomuksia, kuten karhunpeijaisia, reikävedellä parantamista, kirkkomaan väkeä ja lasten loruleikkejä, joista vanhimmat saattavat olla muinaisia uskonnollisia riittejä.”

Esityksessä on mukana 12 nyteläistä ja Etnopojat.
Kesto noin 25 minuuttia.

Reikävesi = Kun vettä kaatoi jonkin rei’ällisen esineen esim. eläimen kurkkutorven lävitse, vesi sai parantavia ominaisuuksia.
Kirkkomaan väki = Vainajia, jotka hautausmaan lähistöllä kuljeksivat keskenään supattaen. Kirkkomaan väkeä saattoi esim. pyytää käymään vihamiehensä kimppuun.

ETNOPOJAT on vuonna 1984 perustettu improvisointiin ja omaehtoiseen musiikin tekemiseen uskova vapaapurkuorkesteri. Omatekoisen soittimistonsa perusteella Etnopojat olisi helppo luokitella vaikkapa kansanmusiikkiyhtyeeksi tai ”world music” –ensembleksi. Orkesteri nimittäin hallitsee ainoana maailmassa, lähes unohdetut, suomalaiset kansanpuhaltimet kuten Liru, Mänkeri, Mäntyhuilu, Lävikkö etc.

Etnopojat
Heikki Syrjänen: puhaltimet
Pekka Westerholm: puhaltimet ja kanteleet
Olli Penttilä: basso ja juohikot
Jussi Mansikka: äänitekniikka
Pertti Hannus: lyömäsoittimet
Markku Penttilä: lyömäsoittimet
Janne Kankaanpää: laulu ja harmetti

1980-luvun lopulla perustettu porilainen taiteilijaseura NYTE tunnetaan suurista ryhmäproduktioistaan. Porin taidemuseossa 1991 nähty Juhlatanssi sekä useilla eri paikkakunnilla kotimaassa ja mm. Unkarissa toteutetut PORU AKTIOt ovat esimerkkejä produktioista, jotka yhdistävät eri tyyppisiä ilmaisumuotoja ehjäksi, dynaamiseksi kokonaisuudeksi. Vuodesta 1989 Nyte on ylläpitänyt Porissa myös omaa 1h+k galleriaansa.


TARINOITA ORGIOIDEN JÄLKEEN
02.05.1993 - 13.06.1993
JARI AALTO-SETÄLÄ, MUSIIKKI JOUNI KESTI


Tiedote:
Stories After the Orgy on syntynyt halusta tarkastella tarinoiden kertomiseen ja vastaanottamiseen liittyviä tottumuksia. Koska aihetta käsitellään taidemuseossa, on painopiste visuaalisessa kerronnassa. Tällä alueella merkittävin rooli on mainoksilla, musiikkivideoilla ja perinteisellä narratiivisella elokuvalla. Kaikkia edellä mainittuja kerronnan lajeja yhdistää kolmen ilmaisumuodon –äänen, tekstin ja kuvan – samanaikaisuus; niin myös esillä olevaa teosta.

Stories After the Orgy on neljän Grimmin sadun (Punahilkka, Hannu ja Kerttu, Lumikki sekä Hiisi ja hänen kolme kultaista hiuskarvaansa) tulkinnoista kasvanut videoinstallaatio. Se koostuu viidestätoista ”temppelistä”, joiden välillä katsojat voivat vapaasti kulkea tarinasta toiseen.

Teos puhuu kerronnan tyyleistä, muistin ja katseen liitosta, äänen, kuvan ja tekstin kamppailusta katsojan huomiosta ja siitä, mihin lineaarisen tarinan pilkkominen johtaa.
Mutta enimmäkseen se kertoo neljä tarinaa, jotka sisältävät moraliteetin.


MAIRE INTERAKTIIVINEN MULTIMEDIATEOS
02.05.1993 - 13.06.1993
MARITA LIULIA, TEKNINEN TOTEUTUS JORMA KALLELA


Tiedote:
Mediataiteilija Marita Liulia on syntynyt 1957 keskelle suomalaista täysmodernismia. Maire –teoksen n.500 kuva-tekstimanipulaatiota kattavat täysmodernismin visiot taiteesta taideteollisuuteen, arkkitehtuurista pilakuviin, kotien sisustuksista utopioihin kokonaisesta marimaailmasta. Teoksessa puhuvat aikalaistaiteilijat tuotteineen ja eri aikojen teoreetikot.

Teoksen kriittinen tapa lähestyä modernismia kulttuurisena ilmiönä rinnastaa toisiinsa erilasia näkemyksiä ja tuotoksia. Keskeisenä toimijana on katsoja, joka tietokoneen avulla jäsentää omaa käsitystään modernismista.

Mairessa voi kulkea useita polkuja; modernismin hilpeältä kirpputorilta voi siirtyä teorian tai aikalaiskritiikin heitteiköille. Taiteilijoiden puheiden jälkeen voi katsoa millaista taidetta he tuottivat. Oma valikkonsa on Maire Gullichsenilla, joka toimii teoksen näkökulmahenkilönä, ”modernistin prototyyppinä”.

Teos on toistaiseksi esillä Porin taidemuseossa. Kaksoiskappale on esillä Galerie Artekissa 15.5.-23.5. ja Wienin modernin taiteen museossa kesä-elokuun ajan.


BONK 100
18.06.1993 - 22.08.1993



Tiedote:
100-vuotias BONK BUSINESS INC, yksi maamme vanhimmista ja arvovaltaisimmista teollisuusyrityksistä, esittäytyy Porin taidemuseossa tänä kesänä modernisti, avoimesti ja helppolukuisesti. Suomalaisen elämänmuodon nostalgisia muistoja tulviva näyttely valottaa teollisuushistoriamme vaiheita vuodesta 1893 lähtien päätyen BONK -yhtymän viimeaikaisiin huipputeknologian saavutuksiin. Komeimpiin kohokohtiin kuuluvat niin kansalliseksi omaisuudeksi luonnehdittavat vuosisadan vaihteen BONK- koneet kuin nyt jo klassikoiksi muuttuneet sotienjälkeisen kautemme merkittävimmät keksinnötkin.

Näyttelyyn kootut aarteet on lainattu lukuisien eri museoiden kätköistä. Mutta esillä ei ole ainoastaan museoihin pelastettuja, asiantuntijoiden etevimpinä muotoilun saavutuksina pitäminä mestariteoksia, vaan mukaan on valittu myös huolella kunnostettuja eri vuosikymmenten yleisön suosikkeja. Näin näyttely parhaalla tavalla välittää sen identiteettiämme rakentavan suomalaisuuden perusytimen, jolta aidon BONK- klassikon tavoin voimme ponnistaa tämän päivän kansainvälisyyteen.

Porin taidemuseo ottaa BONK- ilmiön haasteena. Näyttelystä uumoillaan sellaista sponsoreita ja suurta yleisöä miellyttävää jättimenestystä, joka osoittaa kuinka Suomen oloissakin museonäyttely voi saada ihmiset jonottamaan, tukkimaan kadut ja käytävät; sanalla sanoen, se on meganäyttely, joka tuo kesän aikana Poriin kansainvälisen mittaluokan suuryleisön, lähes 300.000 maksanutta katsojaa. BONK- koneesta katsoja ymmärtää heti mitä se esittää. Sitä ei ole tarkoitettu vain ns. asiantuntijoiden kapealle eliittiryhmälle, vaan tavalliselle ihmiselle. Myös taidemuseossa esiteltäviltä näyttelyiltä voi odottaa huipputason ammattitaitoa, kvaliteettia ja kauneutta.

Näyttelyyn liittyy lukuisia oheistuotteita ja –tapahtumia, ja museokäyntiin voi yhdistää myös monia muitakin Porissa tapahtuvia kulttuuririentoja aina Porin 28. kansainvälisten jazz-juhlien monipuolisista konserteista lähtien. Jo ennakkovarausten perusteella näyttelyn voi uskoa täyttävän sille asetetut tavoitteet.

Yhtä vähän kuin BONKia ei tätä katselmustakaan olisi voinut syntyä ilman luovaa ja saumatonta yhteistyötä. Pär Bonk oli vuosisadan vaihteessa löytöretkeilijä ja innovaattori, jonka rikas elämäntyö oin esimerkki parhaiden voimien yhdistämisestä pyyteettömän teknologisen kehityksen hyväksi, ja sitä on myös Alvar Gullichsen, Bonk Business Inc:n tuotekehittelypäällikkö. Alvar Gullichsen on 1980-luvulta lähtien menestyksellisesti johtanut yhtymän defunktionalisointiprosessin loppuvaihetta, jonka tuloksena näyttelyssä on nyt ensimmäistä kertaa nähdään äärimmilleen defunktionalisoitu Raba Hiff Eggstream. Merkittävän osan muodostavat myös Magnus Weckströmin Bonk-arkistoista kokoamat valokuvat ja muu dokumentointiaineisto.

Näyttelyn asiantuntijatyöryhmän vuosikausia kestäneen mittaamattoman arvokkaan työpanoksen ansiosta ja lukuisien sponsoreiden tuella voimme nyt esitellä huikaisevan kertomuksen siitä, kuinka viime vuosisadan loppupuolella melko vaatimattomista lähtökohdista on edetty tämän päivän BONK- konsernin kansainväliselle tasolle. Porin taidemuseo on ylpeä voidessaan tarjota tilansa, museon kaikki salit ja jopa upean ulkopihan, tälle spektaakkelille koko kesän ajaksi.

Bonk Business Inc ja Porin taidemuseo haluavat lämpimästi kiittää sponsoreitaan ja kaikkia lukuisia tukijoitaan, ketään erikseen mainitsematta mutta ketään myöskään unohtamatta, tämän katselmuksen toteutumisesta.

Näyttelyn asiantuntijatyöryhmä:
Alvar Gullichsen, Bonk-koneiden ja –tuotteiden suunnittelu
Magnus Weckström, valokuvat
Henrik Helpiö, Bonk-koneiden kunnostustöiden suunnittelu ja toteutus
Jyrki Ylä-Outinen, näyttelyarkkitehtuuri
Richard Stanley, historioitsija ja käsikirjoitus
Sigurd Gustavsson, historioitsija


THE HOUSE PROJECT
28.08.1993 - 02.09.1993



Tiedote:
Porin Etelärannassa toteutetaan 28.8.-2.9.1993 hollantilaisen arkkitehdin Ger C. Boutin suunnittelema projekti, jonka kohteena on suomalainen puutalo. Projektin aikana pieni lautarakenteinen talo puretaan ja osat kuljetetaan rakennuspaikalle, jossa niistä kootaan ilman piirustuksia tai etukäteissuunnitelmaa veistosmainen rakennelma. Talo säilyy tunnistettavissa materiaaliensa kautta: ikkunapuitteet, ovet ja seinälaudoituksen osat viittaavat rakennelman talomaisuuteen, mutta eivät enää muodosta arkkitehtonista, tilaa luovaa rakennetta.

Eräänä olennaisimpana arkkitehtuurin kohteena on luoda asuttavaksi tarkoitettuja tiloja, inhimillisen toiminnan ympäristöjä. Ger C. Bout on kiinnostunut käänteisen menetelmän käytöstä, ts. mahdollisuudesta dekonstruointiin, käytännöllisten ja hyödyllisten rakenteiden purkamisesta sekä kokeilevien työmenetelmien käytöstä.

Työskentely ryhmässä on olennainen osa projektia, se on tapa korostaa inhimillisen ja yhteisöllisen panoksen merkitystä meidän kaikkien ympäristöön vaikuttavien rakenteiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Työryhmään kuuluvat Ger C. Boutin ohella mm. Marius Voogt, Kaisu Koivisto, Jere Kuusinen ja Anna Teponoja sekä Porin taidemuseon edustajana Jari-Pekka Vanhala. Projektissa käytetyn puurakennuksen on lahjoittanut ryhmään käyttöön Valtion Rautateiden Porin varikkoalue.

Projektista tullaan julkaisemaan työpäiväkirja, johon sisältyy mm. hollantilaisen kriitikon Philip Petersin artikkeli.


TAIDEHISTORIA, POLITIIKKA, SCIENCE FICTION
28.08.1993 - 03.10.1993
ERRO


Tiedote:
Erró (Gudmundur Gudmundsson, s.1932) on islantilaissyntyinen, kansainvälisen uran luonut taiteilija, joka on asunut Pariisissa vuodesta 1958 lähtien. Varsinainen käännekohta Errón tuotannossa tapahtui 1960-luvun alussa, jolloin hän alkoi hyödyntää maalauksissaan ajankohtaisen pop-taiteen hengessä massakulttuurin kuvatarjontaa. Errón maalaukset syntyvät keräillen, valikoiden, yhdistellen ja jäljentäen jo olemassa olevia kuvia: sarjakuvat, lehtikuvat, mainoskuvat ja taidehistorian mestariteokset – ylipäänsä kulttuurimme koko kuvavarasto – muodostavat Errón taiteen perusaineiston.

Taidemuseon pienessä näyttelysalissa on esillä kolme kollaasia, jotka ovat luonnoksia maalauksiin, mm. Pariisin tiedemuseoon toteutettuihin teoksiin. Niiden aiheena ovat kuuluisat insinöörit ja tiedemiehet. Kollaasit kertovat mielenkiintoisella tavalla Errón suurikokoisten maalausten syntyprosessista; näiden pienoismallien avulla hän tutkii kuvien toimivuutta keskenään ennen niiden siirtämistä öljyvärein kankaalle. Yksi kollaaseista on luonnos näyttelyhallissa esillä olevaan maalaukseen Tieteiskuvitelmamaisema.

Erityisesti tieteissarjakuvien värikäs ja toimintaa täynnä oleva maailma on Errón sarjakuva-aiheisten maalausten materiaalina. Eri sarjoista tutut sankarit tapaavat nyt alkuperäisestä yhteydestään irrotettuna samalla kankaalla, vailla sarjakuvakerronnan perinteistä rytmiä. Maalauksessa ei enää ole kertovaa juonta, ei alkua eikä loppua, vaan loputon virta mielikuvitusavaruuteen vangittuja hahmoja.

Taidehistoria- sarjaan Erró on vallinnut aiheeksi hänelle mieluisimpien modernismin mestareiden maalauksia. Mm. Picasson, Legér’n ja Matissen maalaukset eri ajoilta ovat Errón uudenlaisen tulkinnan kohteena. Kyseessä ei ole pelkästään jäljentämisprosessi, vaan tarkkaan valittujen maalausten yksityiskohtien synteesi ja rinnastus, joka toimii myös tehokkaana taidehistorian oppituntina.

Näyttelyssä on esillä myös kolme poliittisaiheista maalausta 1970-luvulta, joissa taiteilija on antanut oman pilapiirrosmaisen näkemyksensä natsismista, Israelin politiikasta ja Chilen vallankaappauksesta. Samaan teemaan liittyy maalaus Eva Braunin unelma, jossa Erró on vapaasti yhdistellyt tarinoita, mm. Hitlerin vaimon unelmia sekä otteita saksalaisen tytön ja amerikkalaisen sotilaan rakkaustarinasta.

Erró on lahjoittanut merkittävän osan maalauksistaan Reykjavikin ulkopuolelle perustettavan Erró-museon peruskokoelmaksi. Reykjavikin taidemuseon johtaja Gunnar Kvaran on koonnut näistä teoksista laajan näyttelyn Taidehistoria, Politiikka, Science Fistion, joka matkallaan Pariisista Islantiin on kuluvan vuoden aikana esillä Pohjoismaissa Charlottenborgissa Kööpenhaminassa, Porin taidemuseossa ja Göteborgin taidemuseossa.

Suomalaisella taideyleisöllä on näyttelyn välityksellä ensimmäisen kerran tilaisuus tutustua Errón taiteeseen tässä laajuudessa.


METODI - NYKYTAIDETTA PIETARISTA
09.10.1993 - 21.11.1993


Tiedote:
”Metodi on välttämätön ilmiöiden todellisuuden löytämiseksi”.
(Descartes)

Metodi -näyttely sisältää neljän nuoren pietarilaisen taiteilijan maalauksia ja tilateoksia, joita yhdistävänä teemana on taiteen ja tieteen välinen vuoropuhelu.

Andrei Khlobystin (s. 1961) on rakentanut pieneen näyttelysaliin installaation, jonka aiheena on huoneen nurkat sekä mikrobiologianyhteys taiteen ja elämän prosesseihin. Nurkkaukset viittaavat mm. taiteilijan henkilökohtaisiin muistoihin lapsuuden leikki- ja rangaistuspaikkoina, sekä laajemmassa mittakaavassa Neuvostoliiton hajoamiseen ja tämänhetkiseen hajaannukseen ja tyhjyyden tilaan. Khlobystin on kiinnostunut mikrobiologiasta, joka hänen mukaansa sisältää samanlaisia mekanismeja ja prosesseja kuin elämä yleensä. Taide on hänen mukaansa bakteeri, joka tarttuu ja leviää aiheuttaen muutoksia.

Oleg Maslov (s. 1965) Tseljuskinilais- sarjan maalausten aiheena ovat Tseljuskinin pelastusretkikunnan vaiheet. Vuonna 1934 arktisella merialueella haaksirikkoutunutta tutkimusmatkailijoiden laivaa pelastamaan rientäneet lentäjät olivat ensimmäisiä sosialistisen mytologian sankareita. Lentäjien, kosmonauttien, työläisten ja sotilaiden sankarimyytistä muodostui koko neuvostotaiteen ideologian perusmotiivi. Tyylitellyissä maalauksissaan Maslov on jäljentänyt tsuktsitaiteilijan Vukvolin mursunhampaaseen kaivertamat kuvat. Toinen Maslovin maalaussarja esittää mekaanisia, molekyyleistä rakentuvia ihmishahmoja, jotka ovat teknokulttuurin robotteja, biologisten ja mekaanisten muotojen risteytymiä.

Mikhail Timofeev (s. 1968) on tuotannossaan keskittynyt toistamaan yhtä ainoaa muotoa ja kuvaa: ristiä. Hän toistaa tätä yksinkertaista, mutta voimakkaan symbolisen latauksen omaavaa merkkiä leiman avulla eri muodostelmissa, erilaisina sarjoina.

Afrikan ( Sergei Bugaev, s.1966) installaatio ”Sattumanvarainen heiluri ja heijasteleva kuva-arvoitusrakennelma” viittaa luonnon ja sosiaalisten prosessien sattumanvaraisuuteen. Heiluri toimii vertauskuvana kaikkien evoluutioiden ja vallankumouksien arvaamattomalle toiminnalle, sisältäen konkreettisesti samanlaisen vaaran ja vahingon mahdollisuuden kuin elämä yleensä. Heiluria ympäröi kuparilevyjen heijastavapintainen muuri, joita Afrika pitää ikonien ja aurinkopaneelien risteytyminä. Sarja maalattuja kuparilevyjä sisältää kuva-arvoituksia, jotka on tyylitelty venäläisen kansanperinteen mukaisesti.

Näyttelyluettelossa julkaistussa tekstissä näyttelyn kuraattorit, pietarilaiset Olessia Tourkina ja Viktor Mazin, vertailevat ja luokittelevat näiden neljän taiteilijan teoksia suhteessa toisiinsa, suhteessa tieteen eri näkökulmiin sekä suhteessa Pietarin ominaislaatuun alueena ja kaupunkina.

Näyttely on järjestetty Porin taidemuseon, Keravan taidemuseon ja Suomen Taiteilijaseuran yhteistyönä ja se on saanut tukea Suomen Opetusministeriöltä.

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-37-5 Metodi/ Method: Nykytaidetta Pietarista/Contemporary Art from
St. Petersburg (Andrei Khlobystin, Oleg Maslov, Mikhail Timofeev)

Porin taidemuseo 9.10.-21.11.1993
Toimitus ja taitto: Jari-Pekka Vanhala
Käännökset: Arja Pikkupeura, Vera Zakharova, Karen Kimball
Valokuvat: Taiteilijat
Painohäme Oy, Ylöjärvi 1993
Porin taidemuseon julkaisuja 20 / Pori Art Museum Publications 20


SUOMALAISTA TAIDETTA MAIRE GULLICHSENIN TAIDESÄÄTIÖN JA PORIN TAIDEMUSEON KOKOELMISTA, HANKINTOJA JA LAHJOITUKSIA VUOSILTA 1981-1993
25.11.1993 - 09.01.1994





 

 

 

Kokoelmat & Arkisto

Kokoelmat

Kokoelmapoliittinen ohjelma

Tutkimus - Artikkelit - TUTKA-sarja

Performanssiarkisto D-ark



Vuosikertomukset



Näyttelyarkisto

Kausiohjelmat (Haitarit)

Luentosarjat

YouTube-videokanava

 

 

 

 
                 

 

 

 

 

 

Yhteystiedot


PORIN TAIDEMUSEO
Eteläranta, 28100 PORI, FINLAND
p. +358 44 701 1080
taidemuseo@pori.fi

 

 

©  Pori Art Museum | Porin taidemuseo