PORIN TAIDEMUSEO
Eteläranta, FI-28100 PORI, FINLAND
Avoinna ti-su 11-18, ke 11-20. Vapaa sisäänpääsy keskiviikkoisin klo 18-20.
Liput: 5 / 2,5 euroa, Perhelippu 10 euroa.


Näyttelyarkisto


 

  Valitse vuosi:

1979 1980 1981 1982
1983 1984 1985 1986
1987 1988 1989 1990
1991 1992 1993 1994
1995 1996 1997 1998
1999 2000 2001 2002
2003 2004 2005 2006
2007 2008 2009 2010
2011 2012 2013 2014
2015 2016

 

  tai
etsi hakusanalla tai sanan osalla

 

Näyttelyt vuonna 1991

 


MAAILMANMESTARIT
01.01.1991 - 31.01.1991
GIA ABRAMISHVILI, ANDREI JAHNIN, KONSTANTIN LATYSHEV, BORIS MATROSOV


Tiedote:
Porin taidemuseon 10. toimintavuosi käynnistyy MAAILMANMESTAREIDEN näyttelyllä. Kyseessä on neljän nuoren moskovalaistaiteilijan ryhmä, joka syntyi 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin Neuvostoliitossa elettiin tilanteessa, jossa byrokratisoituneen valtion puitteissa oli vaikea toteuttaa itseään. Tästä kuitenkin muodostui lähtökohta vastakulttuurille, ”missä ihminen löytää vapautensa, saavuttaa todellisen toteutumisensa”.
Samalla perestroikan ja glasnostin nimissä taidekin oli ”vapautunut”: niin aiempi maanalainen taide kuin nuorten kokeilutkin olivat nousseet huomattavan kansainvälisen kiinnostuksen kohteeksi. Aiemmat rajoitukset, normit ja mittarit olivat käyneet käyttökelvottomiksi; aiempi kilpailu oli loppunut ja uusi alkanut. Kenestä tahansa saattoi nyt tulla mestari.

Tuo uusi monimutkainen todellisuus ja toisaalta illuusio vapaudesta ja Oman löytämisestä synnytti MAAILMANMESTARIT. ”Tuolloin, 1980-luvun puolivälissä oli vielä toiveita ja illuusioita siitä, että me voitamme ja saamme suojelluksi autenttisuutemme ja arvomme ja ainutlaatuisen vapautemme.” Taktiikkaan kuului tietoinen taiteen sankarimyytin romuttaminen ja henkilökohtaisen menestyksen vaatimusten hylkääminen. Toimintatavoiksi valittiin provokaatio ja kulttuurinen kurittomuus. Työtä manifestoitiin ryhmän nimellä.

Kulttuurisen partisaanimenetelmiensä avulla ryhmä tavoitteli ”harmoniaa kollektiivisen tahdon ja yksilöllisyyden välille”. Tyyleillä, menetelmillä tai taiteen luokituksilla ei sinänsä ollut merkitystä, mutta ne olivat oivallisia aseita siinä taistelussa, jossa läntisen taiteen sakraalisuus haluttiin kyseenalaistaa. Tuota taistelua käytiin neuvostojärjestelmän kliseistä todellisuutta parodioiden, juhlallisia rituaaleja noudattaen. Elämä ja taide sekoittuivat monimutkaiseksi byrokraattiseksi peliksi performansseineen, ohjelmineen ja akteineen. Moraalin, veljeyden, pyyteettömyyden ja ritarillisuuden tunteiden jalostaminen ja vahvistaminen olivat keskeisiä tavoitteita. Uroteosta muodostui toiminnan normi.

Ensimmäiset tieteellis-taiteelliset ohjelmat toteutettiin äärimmäisen salaisissa olosuhteissa, sankarillisesti ponnistellen. Akva-Avantgarde-ohjelman aktioissa pyrittiin luonnon keinotekoistamiseen milloin ohjaamalla Volgan alajuoksua Atlantille, milloin viiden meren yhdistämisellä. Taiteen hygienia- ohjelman aktiot (mm. Uusi maantiede, Märkä siivous, Rannikon hygieenisyys) suunnattiin kansainvastaisia egoistia ja dekadentteja taiteen ilmiöitä vastaan. Sittemmin eristäytyneestä ja salaisesta toiminnasta siirryttiin glasnost-henkiseen avoimuuteen, työhön marginaalitaiteilijoiden massan pariin. En ole taiteilija, olen ystävä- ohjelmaan sisältyi mm. aktio Nimettömien nerojen etsiminen, jonka tuloksina kirjattiin 8653 dokumentaatiota nerokkaasta tai sankarillisesta toiminnasta ja luotiin kontaktit 154 mestariin, 170 sankariin ja 2300 neroon.

Neuvostotaiteen buumi lännessä jatkuu edelleen. Myös vastakulttuurin viimeiseksi barrikadiksi itsensä määritelleet MAAILMANMESTARIT ovat joutuneet toteamaan, kuinka ”luonto ottaa omansa”. Vastakohtakulttuuri kävi heillekin mahdottomaksi, koska kaikki kävi mahdolliseksi!

Vuodesta 1989 lähtien ryhmän jäsenet ovatkin siirtyneet yksilöllisempään työskentelyyn. Ulkomaiset ostajat, näyttelykutsut ja kuuluisuus ovat jo itsestäänselvyys heillekin. Yksilöllisen työskentelyn huippuihin kuuluu viimekesäinen visuaalinen vuoropuhelu tunnetun maailmanmestarin Robert Rauschenbergin kanssa Venetsian biennalen näyttelyssä Rauschenberg meille – me Rauschenbergille. Kullakin maailmanmestarilla on nyt oma biografiansa, joka rakentaa kuvaa tekijästä ja tuotannosta, tuota normaalia taidemaailman edellyttämää kokonaistaideteosta.

Porin taidemuseon näyttely on ryhmän viimeinen yhteisnäyttely ja koostuu pääasiassa mestariyksilöiden viimeaikaisista teoksista. Näyttelyyn liittyy suomen- ja englanninkielinen julkaisu, jossa valotetaan taustaa ryhmän nousulle ja tuholle.

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-30-8 Maailman Mestarit/ Worldchampions
Porin taidemuseo 3.1.-3.2.1991
Toimittaja: Jari-Pekka Vanhala
Valokuvat: Juri Gremov
Käännökset: Harald Arnkil, Karen Kimbal, Henry Pickford, Päivi Sihvonen-Hautecoeur, Virpi Vainikainen
Lay-out: Jari-Pekka Vanhala
100PRINT, Pori 1990
Porin taidemuseon julkaisuja 13 / Pori Art Museum Publications 13


BIRCH MONOLOGUE
10.02.1991 - 10.03.1991
YOKO ONO


Tiedote:
Kaikki työni ovat jonkinlaista toivomista. Toivo sinäkin koko ajan kun osallistut”, toteaa Yoko Ono omasta taiteestaan. Tuo lause tiivistää Onon taiteen lähtökohdan, joka tavoittelee aitoutta ja yksinkertaisuutta. Se leikkii oman havaintokykymme kanssa ja pyrkii tietoisuuden laajentamiseen. Samalla kun se ehdottaa taiteilijan ja yleisön tasa-arvoista osallistumista se haluaa ennen kaikkea rikkoa rajoja taiteen ja elämän väliltä.

Yoko Ono kuuluu 1960-luvun alussa George Maciunasin ideoiden pohjalle kehittyneen kansainvälisen, eri taiteenaloja yhdistävän FLUXUS- liikkeen uranuurtajiin. Hänen merkityksensä New Yorkin 1960-luvun avantgarden kehityksessä oli huomattava performanssin ja happeningien, kuvataiteen. kokeellisen elokuvan, musiikin ja kirjallisuuden alueilla.

Fluxuksen aikakausi merkitsi taiteen ”puhdistamisen” tavoitetta, uusdadaistista ajattelua, joka ikään kuin alitajuisesti manifestoi vastenmielisyyttä esteettistä ja didaktista ”korkeaa” taidetta vastaan. Puolustaessaan hetkellisyyttä ja aineettomuutta se kyseenalaisti ja ironisoi taiteen totuttuja ajatusmalleja. Se merkitsi kapinaa ja tietoista kieltäytymistä niistä arvoista, joita yhteiskunta asetti mm. tuottavuuden suhteen. Tavoitteena oli anti-herooinen, anti-monumentaalinen, ”tyylitön” taide, joka perustui yksinkertaisuuteen, jopa triviaalisuuteen. Tuo ”mielen musiikki” luonnehdittu ajattelu, ideoiden maailma, oli radikaalisuudessaan ja monipuolisuudessaan täsmällisten määritelmien ulkopuolella, mutta lähimpänä se on eri vaiheissaan ollut minimalismia, käsitetaidetta ja esihippien zen-sualismia.

Fluxus käsitteenä syntyi varsinaisesti vuosien 1961 ja 1962 vaihteessa, joskin jo 1959 fluxusmaisia performansseja ja töitä toteutettiin useiden, sittemmin Fluxuksen piirissä toimineiden taiteilijoiden toimesta (Nam June Paik, Wolf Vostell, Yoko Ono, Dick Higgins, Ben Vautier, Bob Watts, George Brecht, Henry Flint ym.). Vuoteen 1962 mennessä La Monte Young jo järjesti kokonaisen ohjelmien ja tapahtumien sarjan, joista osa toteutettiin Yoko Onon ateljeessa Chambers Streetillä, osa Maciunasin AG Galleryssa. Liikkeen ehdottoman keskushahmon George Maciunasin kuoltua vuonna 1978 Fluxus-liikkeen toiminta hiljeni, mutta viime vuodet ovat olleet menneen toiminnan aktiivista dokumentointia ja arviointia. Venetsian biennalessa nähtiin laaja Fluxus-näyttely Ubi Fluxus ibi motus kesällä 1990. Porin taidemuseo on mukana kansainvälisessä yhteistyössä, jossa tallennetaan erilaista tutkimus- ja arkistoaineistoa Fluxuksen vaiheista sekä siihen kuuluneiden taiteilijoiden työskentelystä yleensä. Fluxus-kokoelmaansa Porin taidemuseo pyrkii kartuttamaan paperipohjaisten töiden osalta.

Yoko Ono (s.1933) on taiteilijana jäänyt sen julkisen roolin varjoon, johon hänet edelleenkin liitetään kymmenen vuotta sitten edesmenneen John Lennonin puolisona. Hänen ja Lennonin yhteistyö mielletään voimakkaasti rauhan ja seksuaalisen vapautumisen puolustamiseksi, mutta se on vain yksi puoli siitä kokonaisvaltaisesta elämäntilanteesta, jonka puolesta Yoko Ono on työllääm puhunut koko taiteellisen uransa ajan.

Nyt Suomessa nähtävä Yoko Onon retrospektiivinen näyttely esittelee taiteilijan monipuolista tuotantoa noin 30 vuoden ajalta 1960-luvun käsitteellisistä runo-maalauksista viime vuosien pronssitöihin. Esillä on myös kokeellisia filmejä videoversioina sekä ääniteoksia.
Suomessa toteutetaan myös piirustusten pohjalta EN-TRANCE- työ (”Sisääntulo”), joka konkreettisesti edellyttää katsojalta osallistumista ja joka samalla on esimerkki Yoko Onon kiinnostuksesta arkkitehtonisiin kokeiluihin. Vastaavan osallistumisen mahdollistaa jälleen ajankohtaisuutensa todistanut 1960-luvun lopun postikorttityö WAR IS OVER! If you want it. Love and Peace from John & Yoko. Kortista on otettu Suomen näyttelyn yhteydessä uusintapainos.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Oslossa sijaitsevan Henie-Onstad –taidekeskuksen ja Reykjavikin taidemuseon kanssa. Näyttelyyn liittyy Henie-Onstadin taidekeskuksen julkaisusarjassa toteutettu luettelo, johon sisältyy myös Yoko Onon omia tekstejä.


PER KIRKEBY
24.03.1991 - 12.05.1991
PER KIRKEBY

Tiedote:
Per Kirkeby, tanskalainen taidemaalari, kuvanveistäjä, kirjailija, geologi ja elokuvantekijä syntyi Kööpenhaminassa 1938. Hän aloitti luonnontieteen opintonsa Kööpenhaminan yliopistossa 1957, minkä jälkeen hän osallistui useisiin tutkimusmatkoihin Grönlantiin ja työskenteli sittemmin geologina useaan otteeseen 1960- ja 1970-luvuilla. Taideopintonsa hän aloitti luonnontieteellisten opintojensa rinnalla 1962 liittymällä kokeelliseen Eks-taidekouluun Kööpenhaminassa alueinaan maalaus, grafiikka, filmi ja erilaiset happeningit. Koulun kokeellinen henki oli läheisessä yhteydessä ajankohtaisiin kansainvälisiin taideliikkeisiin, niin Pop-taiteeseen kuin Fluxukseenkin ja taiteen undergroundiin yleensä.

Per Kirkebyn kansainvälinen läpimurto tapahtui 1970-luvun puolivälin jälkeen ennen kaikkea omaperäisenä maalarina ja kuvanveistäjänä. Tällä hetkellä hänet tunnetaan kenties parhaiten ekspressiivisistä maalauksista, jotka liikkuvat esittävän ja abstraktin ilmaisun välimaastossa. Hän käyttää sekä erilaisia ”aiheita” että taidehistoriaa ja sen lajityyppejä estoitta hyväkseen, vaikka aiheilla sinänsä ei juuri olekaan merkitystä itse maalaustapahtumassa.

Mutta Kirkeby on paljon muutakin. Hänen arkkitehtoniset tiiliveistoksensa tai suurikokoiset, maalausta lähelle tulevat pronssitutkielmansa ovat tuttuja merkittävimmistä kansainvälisistä näyttelyistä viime vuosilta. Kirkeby on myös kirjailija: hän on julkaissut lähes 50 nidettä esseitä, romaaneja ja runoja. Vuosina 1968-89 hän on toteuttanut yhteensä 25 kokeellista filmiä.

Tällä hetkellä Per Kirkeby on kansainvälisesti tunnetuin pohjoismainen taiteilija, jonka näyttelyitä on 1970-luvun lopulta lähtien järjestetty lukuisissa museoissa. Viimeisen retrospektiivisen katsauksen hänen 25 vuoden taiteelliseen toimintaansa kokosi Lousianan taidemuseo Tanskassa kesällä 1990, minkä jälkeen se on ollut esillä Tukholmassa Moderna Museetissa ja Oslon uudessa Museet for Samtidskunstissa. Kierroksensa tämä Pohjoismaisen Kulttuurirahaston tuella toteutettu näyttely päättää Porin taidemuseossa maalis-toukokuussa 1991.

Näyttely käsittää maalauksia, piirustuksia ja pronssiveistoksia vuosilta 1964-1990.

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-32-4 Per Kirkeby: Maalauksia, veistoksia, piirustuksia, kirjoja, elokuvia 1964-1990
Porin taidemuseo 24.3.-12.5.1991
Toimittaja: Marketta Seppälä, Jari-Pekka Vanhala
Käännökset: Maaretta Jaukkuri, Kari Vähäpassi
Graafinen suunnittelu: Jari-Pekka Vanhala, Hilkka Kuusijärvi (Anders Ljungmanin ja Mako Fukudan Tukholman Moderna Museetille suunnitteleman luettelon pohjalta)
© Taiteilijat, kirjoittajat, valokuvaajat
Kirjapaino: Bohusläningens Boktryckeri AB, Uddevalla 1991
Porin taidemuseon julkaisuja 15 / Pori Art Museum Publications 15


NÄKEMINEN – SEEING
23.05.1991 - 07.07.1991



Tiedote:
Nykytaiteen museon kolmesta avajaisnäyttelystä yksi pidetään Helsingin ulkopuolella. Tämä on merkkinä siitä, että museon toiminta ei tule olemaan sidottu yhteen paikkaan.

Porin taidemuseo oli luonnollinen valinta tällaiseksi näyttelypaikaksi, koska se on ollut ensimmäisiä taidemuseoita maassamme, joka on rohkeasti lähtenyt esittelemään kansainvälistä ja kotimaista nykytaidetta. Nykytaiteen museo on halunnut osoittaa Porin kaupungille sen oman museon toiminnan valtakunnallisen merkityksen.

Näkeminen -näyttely esittelee teoksia yhdeltätoista nuoremman polven suomalaiselta taiteilijalta:
Eija-Liisa Ahtila, Teuri ja Goa Haarla, Heini Hölttä, Jussi Kivi, Pentti Koskinen, Harri Larjosto, Mox Mäkelä, Jussi Niva, Marjatta Oja, Vertti Teräsvuori.

Näyttelyn lähtökohtana oli tutkia valokuvaa yhtenä monista materiaali/tekniikka valinnoista kuvataiteessa. Kuvallista sisältöä ohjaavaa teemaa näyttelyllä ei varsinaisesti ole. Taiteilijat käyttävät valokuvaa hyvin erityyppisesti, jolloin ne voidaan liittää perinteiseen kuvataiteeseen tai valokuvan omaan traditioon. Valokuva liittyy myös oleellisesti viime vuosikymmenien taiteen muutosprosessiin hankkiutua eroon perinteisten esteettisten määreiden mukaan toimivasta taideobjektista. Valokuva ja video voivat taltioida äänen, valon ja liikkeen varaan tehtyjä esitysteoksia tai tuoda nähtäväksemme muuten tavanomaisia näyttelytiloja karttavia teoksia.

Nykyään on vaikeaa ja usein turhaa erottaa valokuvaa muista kuvataiteellisista ilmaisukeinoista. Se on tekninen väline visuaalisten mielikuvien toteuttamiseksi, aivan kuten öljymaali ja kangas. Tämä näyttely osoittaa kuinka laajalle valokuvan käyttö on suomalaisessakin kuvataiteessa levinnyt. Erityisesti se sukupolvi, joka on syntynyt keskelle kuva- ja mediamaailmaa, käyttää valokuvaa luonnollisena ilmaisuvälineenään. Valokuvaa tai videokuvaa voidaan käyttää helposti tuomaan esille niitä tapoja katsoa kuvia, niillä voidaan ironisoida kuvakonventioita ja demystifioida tuttuja aiheita.

Näyttelyyn liittyy luettelo, jossa taiteilijaesittelyiden lisäksi on Minna Tarkan artikkeli:
Näkemiin: valokuvan hyvästit todellisuudelle
See You: photography’s farewell to reality
Artikkeli pohtii teoreettisesti valokuvan asemaa taiteessa ja tulkitsee kunkin näyttelyyn osallistuvan taiteilijan suhdetta valokuvaan.
Luettelo on kolmikielinen (suomi-ruotsi-englanti) ja sitä on saatavissa Ateneum kirjakaupasta ja Porin taidemuseosta.


KOKOELMIA
14.07.1991 - 11.08.1991





BOREALIS V, POHJOISMAISEN TAITEEN BIENNALE
22.08.1991 - 13.10.1991


Tiedote:
Pohjoismaisen taiteen biennale BOREALIS järjestetään tänä vuonna Suomessa Pohjoismaisen taidekeskuksen ja Porin taidemuseon yhteistyönä.

Kyseessä on BOREALIS -sarjan viides näyttely. Aiemmat näyttelyt on järjestetty Pohjoismaisessa taidekeskuksessa Suomenlinnassa 1983, Henie-Onstad taidekeskuksessa Oslossa 1985, Malmön taidehallissa 1987 ja Lousianassa Tanskassa 1989.

BOREALIS 5 –näyttelyyn on kutsuttu seitsemän taiteilijaa. Pohjoismaisista ovat mukana Per Barclay Norjasta, Kristjan Gudmundsson Islannista, Anita Jørgensen Tanskasta, Marja Kanervo Suomesta ja Annette Senneby Ruotsista. Lisäksi näyttelyyn on kutsuttu Michelangelo Pistoletto Italiasta ja Miroslaw Balka Puolasta.

Näyttelyn esittelytilaisuus tiedotusvälineiden edustajille järjestetään perjantaina 23.8.1991 kello 11.00 Porin taidemuseossa. Taiteilijat ovat läsnä tilaisuudessa.

Näyttelyä koskeviin tiedusteluihin vastaavat näyttelyn komissaarit Halldór Björn Runólfsson Pohjoismaisesta taidekeskuksesta ja Marketta Seppälä Porin taidemuseosta.


JAN GROTH, VEISTOKSIA
17.10.1991 - 01.12.1991
JAN GROTH


Tiedote:
Norjalaisen taiteilijan Jan Grothin seinävaatteiden ja piirustusten näyttely järjestettiin Porin taidemuseossa vuonna 1989. Nyt avattava kahdeksan veistoksen näyttely on jatkoa edelliselle ja esittelee Jan Grothin taiteen uusimman vaiheen.

Jan Grothin veistokset liittyvät läheisesti hänen muuhun tuotantoonsa. Hänhän aloitti maalarina, mutta on luonut kansainvälisen uransa vanhalla tekniikalla toteutetuilla suurikokoisilla, yksinkertaisuuden ja pelkistyksen puolesta puhuvilla gobeliineilla. Niiden rinnalla ovat koko ajan kulkeneet herkät piirustukset, itsenäiset ja nopeasti syntyvät työt, jotka mielenkiintoisella tavalla ovat täydentäneet kuvaa taiteilijan teemoista ja sarjallisesta työskentelystä.

Nyt nähtävissä veistoksissa on kyse samasta ilmaisun pelkistämisestä, ikään kuin muistiin lokeroituvista, abstrakteista, konkreettisesti läsnä olevista ”merkeistä”. Nekin tutkivat monumentaalisuuden ja intiimiyden, selkeyden ja poeettisuuden suhdetta, mutta nyt entistä selkeämmin pelkkinä abstraktioina, tilaa äärimmilleen testaavina pronssiin valettuina kappaleina.

Jan Groth on syntynyt Stavangerissa Norjassa 1938. Hän asuu ja työskentelee edelleenkin osittain Norjassa, mutta myös Kööpenhaminassa ja New Yorkissa, missä toimii myös opettajana School of Visual Artissa.

Grothin veistosten pienimuotoinen näyttely on toteutettu yhteistyössä Oslon Museet for Samtidskunstin ja Aalborgissa sijaitsevan Nordjyllands Kunstmuseumin kanssa. Hankkeeseen on saatu Norjan kulttuuriministeriön tukea.


INSTALLAATIO 9
25.10.1991 - 01.12.1991
JÜRI OKAS


Tiedote:
Tallinnalainen taiteilija Jüri Okas (s.1950) haluaa työnsä koettavan ennen kaikkea abstraktina mielentilana. Tuo mielentila toimii kuitenkin myös tehokkaana metaforana siihen paikalliseen todellisuuteen, jossa taiteilija on 1970-luvun puolivälistä toiminut arkkitehtina ja taiteilijana. Yhtä lailla se tuo käsitteellisesti eteemme pienen palasen teknologisen aikamme hyötyä ja tehokkuutta palvovasta kokemusmaailmasta.

Jüri Okasin työskentelytapa kuvaa hänen taiteensa lähtökohtia. Yksittäisen työn alkuidea on yleensä äärimmäisen minimalistinen. Suunnittelun edetessä kerroksisuus lisääntyy ja lopullinen toteutus rönsyilee ironisen leikillisyyden ja absurdiuden varassa. Paradoksaalisesti varsinainen oivallus ja pelkistys on kätkeytynyt johonkin kokonaisuuden yksityiskohtaan tai osasiin, joiden kautta vasta voidaan ryhtyä pohtimaan olennaista: aikamme arvoja, kauneuden ja oikeudenmukaisuuden mahdollisuutta.

Työskentelyn eteneminen kokonaisuudesta yksityiskohtiin, eräänlainen purkamalla avaaminen rekonstruoi luontoa ja ympäristöä. Ihminen on mukana vain välillisesti, ”tekoina” rakennetussa ympäristössä. Työskentely liittyy jatkuvasti rajalla, veitsenterällä, missä merkkien, materiaalien, muotojen ja tilan vastakohtaisuus, ristiriitaisuus ja monitasoisuus synnyttävät työn perustan, jännitteen.

Työskentelyn kohteet ja välineet, teolliset materiaalit ja ”rauniot” perustuvat eräänlaiseen jatkuvan keskeneräisyyden ideaan ja välittävät kuvaa yhteiskunnallisesta epäonnistumisesta. Mutta samalla juuri tuon epäonnistumisen ilmentymät, totalitaarisuus ja anarkistisuus ovat synnyttäneet sen Okasin taiteen erityisen, huumorin ja absurdiuden kyllästämän kielen, joka on kyennyt ylittämään arjen todellisuuden. Tuossa anarkistisessa sommittelussa destruktiivisuus ja konstruktiivisuus ovat symbioosissa, ruma onkin kaunista, merkityksetön merkityksellistä ja pieni suurta.


Porin taidemuseoon toteutettu Installaatio 9 ei ole Jüri Okasin yhdeksäs installaatio. Työn nimi on vain vastaava abstrakti merkki kuin työ itsekin. Kyseessä on eräänlainen järjestelmällisen militaristinen ja teollisen maskuliininen strateginen kenttä, jonka museotilaan levitetyt sadat heinäpaalit, sora, asfaltti, neonvalo ja teräslevyt synnyttävät.
Heinä ei ole mukana luonnollisessa muodossa vaan geometrisesti paketoituna. Sitä ei ole hyödynnetty eläinten ruuaksi, vaan taiteeksi. Luonnonkivi on murskattu soraksi ja pehmyt asfaltti kovetettu. Vihreä neonvalo toimii metaforana ”keinotekoiselle” luonnolle. Museon avoimen pelkistetty tila ja ilmastointijärjestelmien synnyttämät kattorakenteet käyvät omaa vuoropuheluaan installaation rakenteellisuuden kanssa.

Samoin kuin luonto on Jüri Okasille irrationaalista mutta siitä huolimatta sääntöjen alaista, samoin taideteos voi omalla elävän ja kuolleen, hyödyn ja hyödyttömyyden tai kauneuden ja rumuuden vastakohtaisuudellaan tuottaa metafyysisen esteettisen kokemuksen. Työn kerroksellisuutta purkamalla on mahdollista tavoittaa ne eettiset vaatimukset, jotka ovat Jüri Okasin taiteen olennainen lähtökohta.

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-33-2 Jüri Okas: Installaatio 9/ Installation 9
Porin taidemuseo 25.10.-1.12.1991
Artikkelit: Sirje Helme, Marketta Seppälä
Käännökset: Eve Lille
Translations: Krista Mits, The English Centre
Valokuvaajat: Jüri Okas, Erkki Valli-Jaakola
Lay-out: Hilkka Kuusijärvi
Nelostuote Ky, Pori 1991
Porin taidemuseon julkaisuja 16 / Pori Art Museum Publications 16


PERUSKOKOELMIA
02.12.1991 - 30.01.1992





PORIN TAITEILIJASEURAN 45-VUOTISJUHLANÄYTTELY
14.12.1991 - 19.01.1992



Tiedote:
Porin taiteilijaseuran 45-vuotisjuhlanäyttelyyn tarjottiin 107 teosta, joista jurytyksen jälkeen on esillä 63. Näyttelyssä on esillä monipuolinen kokoelma erilaisia töitä, veistoksista grafiikkaan.

Näyttelyn juryyn oli kutsuttu ulkopuolisiksi jäseniksi taidemaalari Veikko Takala Vaasasta sekä graafikko Martin Ahlström Turusta, taiteilijaseuraa edusti Soili Pitkälä. Näyttelyyn kutsuttiin myös entisiä puheenjohtajia, joista on mukana Juhani Tarna Kankaanpäästä. Lisäksi edesmenneen Pekka Mattilan töistä on koottu erillinen muistoryhmä.

Porin taiteilijaseuran juhlanäyttelyyn osallistuivat myös Nora Aarnisalo, Seppo Anttila, Leena Harhaluoma, Matti Kava, Onni Kerola, Jorma Lahti, Arja Korja, Anja Levoranta, Liisa Lindqvist, Mailis Lähteenmäki, Markku Mäkelä, Lea Mäkilä, Armas Rintala, Eira Ruottunen, Erik Sermala, Tuula Solin, Simo Suominen, Terttu Suominen, Tauno Söderberg, Marja Tarna, Osmo Virhiä ja Ari Virtanen.

Porin Taiteilijaseuran puheenjohtaja on Lea Mäkilä, varapuheenjohtaja Soili Pitkälä, sihteeri Leena Harhaluoma ja rahastonhoitaja Mailis Lähteenmäki. Seurassa on 43 jäsentä koko Satakunnasta.


 

 

 

Kokoelmat & Arkisto

Kokoelmat

Vuosikertomukset

Näyttelyjulisteet

Museo- ja yleisötapahtumat

Näyttelyarkisto

Kausiohjelmat (Haitarit)

Luentosarjat

Mediajulkisuus

Kokoelmapoliittinen ohjelma

Tutkimus - Artikkelit

Performanssiarkisto D-ark

Videos

 

 

 

 
                 

 

 

 

 

 

Yhteystiedot


PORIN TAIDEMUSEO
Eteläranta, 28100 PORI, FINLAND
p. +358 44 701 1080
taidemuseo@pori.fi

 

 

©  Pori Art Museum | Porin taidemuseo