PORIN TAIDEMUSEO
Eteläranta, FI-28100 PORI, FINLAND
Avoinna ti-su 11-18, ke 11-20. Vapaa sisäänpääsy keskiviikkoisin klo 18-20.
Liput: 5 / 2,5 euroa, Perhelippu 10 euroa.


Näyttelyarkisto


 

  Valitse vuosi:

1979 1980 1981 1982
1983 1984 1985 1986
1987 1988 1989 1990
1991 1992 1993 1994
1995 1996 1997 1998
1999 2000 2001 2002
2003 2004 2005 2006
2007 2008 2009 2010
2011 2012 2013 2014
2015 2016

 

  tai
etsi hakusanalla tai sanan osalla

 

Näyttelyt vuonna 1988

 


LOKAKUUN RYHMÄ,1933-1951
21.01.1988 - 14.02.1988
SVEN GRÖNVALL, SAKARI TOHKA, AIMO KANERVA, OSKARI JAUHIAINEN, MIKKO LAASIO JA HELGE DAHLMAN SEKÄ VIERAILIJOINA OTTO MÄKILÄ JA TYKO SALLINEN


Tiedote:
Porin taidemuseossa avataan 21. tammikuuta Lokakuun ryhmä 1933-1951 -näyttely. Ryhmään kuuluivat Sven Grönvall, Sakari Tohka, Aimo Kanerva, Oskari Jauhiainen, Mikko Laasio ja Helge Dahlman sekä vierailijoina Otto Mäkilä ja Tyko Sallinen.

Lokakuun ryhmän historiallisen näyttelyn kokoajan, fil. maist. Leena Peltolan näyttelyluetteloon kirjoittama historiikki on kertomus 1930-luvun suomalaisen taideilmaston kaavoittumisesta, erään näyttelyn ”reputetuista”, henkisen oppositioliikkeen syntymisestä, nuoren oppositioryhmän muodostumisesta, ryhmän näyttelyistä, sen laajentumisesta ja tavoitteiden toteutumisesta ensin kunkin omalla kohdalla ja vihdoin myös oman piirin ulkopuolella. Näin Suomen taiteessa voidaan puhua laajalle levinneestä lokakuulaisen taiteen ilmiöstä.

Kun arvostelu aikanaan moitti taiteilijoita luonnontutkimisen laiminlyömisestä, kirjoitti Ernst Krohn, Lokakuun ryhmän alun keskushenkilö: ”Taiteilijoita syytetään siitä, että he laiminlyövät luonnon tutkimisen. Mutta luontoa on myös se mikä on jokaisen taiteilijan sisässä…” Jossakin lokakuun liikkeen ytimessä liikkui luova ajatus taiteilijan sisäisen näkemyksen painottamisesta ulkoiseen verrattuna.

Lokakuun ryhmä ei vaikutukseensa nähden pitänyt montaakaan yhteistä näyttelyä. Heidän ensimmäiseen näyttelyynsä vuoden 1934 keväällä osallistuivat Ernst Krohn (joka oli kuollut vähän aikaisemmin), Sven Grönvall ja Sakari Tohka. Sodan aiheuttaman katkon jälkeen taiteilijat esiintyivät vuonna 1945 Artekissa akvarellein. Tällöin oli jo mukaan tullut Aimo Kanerva. Muutamaa vuotta myöhemmin ryhmään kutsuttiin Oskari Jauhiainen, Mikko Laasio ja Helge Dahlman (viimemainittu suuntautui pian uusille urille ja luopui ryhmän jäsenyydestä) ja taiteilijat esiintyivät vuonna 1948 Turun taidemuseossa, jolloin mukaan oli kutsuttu turkulainen Otto Mäkilä. Vuonna 1951 taiteilijat esiintyivät viimeisen kerran Lokakuun ryhmänä, jolloin heidän kutsuvieraanaan oli Tyko Sallinen. Nytkin ovat Lokakuun ryhmän historiallisessa näyttelyssä mukana Mäkilä ja Sallinen samoin teosryhmin kuin aikoinaan.

1930-luvun lokakuulaiset olivat yksinäisiä modernisteja. 1950-luvulla he olivat jo kansallisen taiteemme tunnustettuja nuoria mestareita. Vuonna 1987 voidaan todeta, että he ovat Suomen kuvataiteen klassikkoja.

Näyttelyn avajaisissa 21.1. klo 19 fil. maist. Leena Peltola esittelee näyttelyn.
Tervetuloa näyttelyn tiedotustilaisuuteen keskiviikkona 20.1.88 klo 13.


PHILIPPE FAVIERIN PIENI SUURI TAIDE
20.02.1988 - 20.03.1988
PHILIPPE FAVIERIN


Tiedote:
Philippe Favierin (s. 1957) kuuluu tämän vuosikymmenen ranskalaisen taiteen omaperäisimpiin tekijöihin. Aiemmin hänen taidettaan on nähty Pohjoismaissa ainoastaan Pariisin XII biennaalin yhteenvetonäyttelyssä Sara Hildénin taidemuseossa ja Oslon Kunstnernes Husissa vuonna 1983, ja silloinkin vain varhaisempien töiden osalta. Tuolloisista seinille levittäytyvistä siirtokuvakollaaseista Favier on siirtynyt uuteen tekniikkaan, epäsäännöllisille lasinpaloille toteutettuihin maalauksiin. Viime vuosien oivaltavat etsaussarjat sekä säilykepurkkien luomiin kehyksiin toteutetut lasille tehdyt maalaukset ovat tuoneet uusia ulottuvuuksia Favierin taiteeseen.

Taiteilija on valinnut töilleen mahdollisimman pienet mittasuhteet. Varhaisempien paperikollaasien yksityiskohdat saattoi ohittaa luulemalla niitä seinillä oleviksi tahroiksi, eivätkä uudemmatkaan ”lasimaalaukset” yleensä ylitä parinkymmenen senttimetrin rajaa. Favierin työt tietoisesti pakottavat katsojan lähelleen, ja vasta silloin, syventymistä edellyttävän vaivannäön jälkeen paljastavat maagisen maailmansa. Töistä välittyy ilo tehdä kuvia – sellainen ilo ja välittömyys. joka yleensä liitetään lasten taiteeseen. Favierin kohdalla kyse on kuitenkin tietoisesta kuvamaailman ja siihen liittyvien assosiaatioiden valinnasta, älyllisen tietoisuuden ja aistillisuuden välitilasta.

Philippe Favier ei sulje töitään ahtaisiin kehyksiin. Paperipohjaiset työt levittäytyvät seinäpinnalle runokuvina ja kertomuksina. Lasinpaloille toteutettuja maalauksia voi tarkastella niin installaatioina kuin yksittäisinä töinäkin. Pienestä koostaan huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – työt vaativat tilalta paljon: intensiivisyydessään ne hallitsevat tehokkaasti ympäristöään, luovat tilalle uuden hengen.

Samoin kuin varhaisemmat paperikollaasit antavat katsojalleen vain viitteellisiä aineksia ”kertomuksen” konstruoimiseksi, samoin ”fossilisoituneet” lasifragmentitkin pakottavat näkemään maailmamme, tämän muurahaiskekomme uusilta tasoilta. Ne edellyttävät katsojalta arkeologin kykyä koota yksityiskohdista, lasinpaloille ”jähmettyneistä” vihjeistä ympäröivä todellisuutemme. Lasille maalatut työt luovat tunnelman säilymisestä ja ikuisuudesta, mutta samalla pelkkä mahdollisuus lasin halkeamiseen tai rikkoutumiseen muistuttaa äkillisestä uhasta, totaalisen tuhonkin mahdollisuudesta. Tämä ristiriita havainnollisesti pakottaa meidät universaalille tasolle kokemaan olemassaolomme rajallisuuden – ja vastuumme. Samalla teosten koon edellyttämä mikroskooppinen tarkastelu paljastaa elämäämme liittyviä yksityiskohtia niin groteskein kuin arkipäiväsinkin teemoin, huumorin ja ironian keinoin.

Suomessa Philippe Favierin näyttely nähdään kahdessa eri muodossa, kahdessa erilaisessa tilassa. Porin taidemuseo tarjoaa kehyksen laajalle, luonteeltaan takautuvalle näyttelylle, jossa tila ja taideteokset käyvät käsitteellistä vuoropuheluaan. Museon näyttelyhalli rakentuu omaksi maailmankaikkeudekseen, jonka Philippe Favierin paperikollaasit, ”lasinpalaset” ja ”säilykepurkit” vihjeenomaisesti kokoavat yhteen. Pohjoismaisen taidekeskuksen Galleria Augustan Suomenlinnaan rakennetaan pienimuotoinen, intiimi kokonaisuus. Osa teoksista siirtyy samoihin aikoihin toukokuussa Osloon Sonja Henie- Niels Onstad Kunstsenteriin laajaan ranskalaisen taiteen näyttelyyn.

Philippe Favierin näyttelyn järjestelyjä Suomessa on tukenut Ranskan ulkoministeriön taidejaosto ( Association Francaise d’Action Artistique). Näyttelyn komissaarina Ranskassa on toiminut taidehistorioitsija Jacques Beauffet Saint- Etiennen Modernin taiteen museosta. Näyttelyyn ovat lainanneet teoksia yksityiset henkilöt sekä Musée National d’Art Moderne Pariisista, FRAC Rhone- Alpes, F.N.A.C. Pariisista, Musée d’Art Moderne Saint- Etiennestä ja Musée Toulon.
Porin taidemuseo 20.2.- 20.3.1988
Pohjoismainen taidekeskus, Galleria Augusta 29.4.-29.5.1988

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-18-9 Philippe Favier
Porin taidemuseo 20.2.-20.3.1988
Kuvat: Yves Bresson (teokset), Hervé Nègre
Käännös: Helena Woirhaye
Traduction: Andre Boullenger
Lay-out: Philippe Favier, Hilkka Kuusijärvi
100PRINT, Satakunnan Kirjateollisuus, Pori 1988


JUHANI TARNA, MAALAUKSIA 1957-1987
25.03.1988 - 20.04.1988
JUHANI TARNA


Tiedote:
Taidemaalari Juhani Tarna liittyy monella tavoin satakuntalaisen taiteen kehitykseen aina kuusikymmentäluvun ensimmäisistä vuosista lähtien. Päätettyään vuonna 1960 opintonsa Taideteollisuuskeskuskoulussa ja samanaikaisesti Vapaassa taidekoulussa Helsingissä hän palasi työskentelemään kotipaikkakunnalleen Kankaanpäähän. Vuonna 1965 perustetun Kankaanpään Taidekoulun toimintaan hän osallistui alusta lähtien opettajana ja vuosina 1973-1980 rehtorina. Turun ja Porin läänin läänintaiteilijana Juhani Tarna työskenteli vuosina 1973-1976.

Juhani Tarnan näyttely liittyy Porin taidemuseon järjestämään satakuntalaisia taiteilijoita esittelevään näyttelyiden sarjaan. 1980- luvun alusta lähtien Porin taidemuseo on aluetaidemuseon toimintaan liittyen dokumentoinut toimialueensa taiteilijoiden tuotantoa. Tämän päivän aikatasossa tapahtuvan tallennustyön ohella taidemuseo kartoittaa yksittäisten taiteilijoiden tai taiteilijaryhmien toimintaa myös takautuvasti. Toiminaan puitteissa inventoidaan lisäksi tärkeimmät yhteisöjen ja yksityisten omistamat taidekokoelmat. Päämääränä on satakuntalaiseen taiteeseen liittyvien tietorekistereiden luominen.

Juhani Tarnan tuotannon inventointi käynnistettiin yhteistyössä taiteilijan kanssa jo loppuvuodesta 1985. Tässä vaiheessa työ kattaa lähes 900 teosta, joista keskeinen osa on otettu mukaan myös näyttelyn yhteydessä julkaistavan luettelon teosluetteloon. Taiteilijan lehtileikearkisto mikrofilmattiin. Kuvamateriaalin lisäksi museolle on talletettu myös tehtyjen taiteilijahaastatteluiden äänitteet.

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-19-7 Juhani Tarna MAALAUKSIA 1957-1987
Porin taidemuseo 25.3.-20.4.1988
Kuvat: Antti J. Lind, Esko Nummelin, Yrjö Räikkälä, taiteilijan ja
Kankaanpään taidekoulun kokoelmat
Artikkeli: Maila-Katriina Tuominen
Toimitus: Esko Nummelin
Taitto: Esko Nummelin
100PRINT, Satakunnan Kirjateollisuus, Pori 1988



24.04.1988 - 29.05.1988
HARRY KIVIJÄRVI


Tiedote:
Harry Kivijärven veistokset Eukleides (1986-1987, musta kivi, pituus n. 20 m) ja Plotinos (1985-1987, musta kivi, halkaisija n. 10 m) näyttävät olevan monella tavalla ”lähellä luontoa” ja kuitenkin tuntuvat pitävän sisällään salaisuutta, jonka vain Kulttuuri tuntee. Lähtiessämme tarkastelemaan, mikä saattaisi olla näiden kivien ”takana”, meidän on samalla pidettävä mielessä, että aina kun sanomme Luonto, tarkoitamme, että asiat pitäisi jättää sellaiseen tilaan kuin ne silmille näyttäytyvät. Kuitenkin se mikä jätetään ”entiselleen”, on jo jokin etukäteisen tulkinnan ehdollistamaa. Luonnossa se mikä on luontoa, on vain sitä. Se taas mikä on meidän siihen lisäämää, on merkityksiä kuorivan kiinnostuksen kohteena.

Luvut ja lukusuhteet ovat olleet aina varhaisista kaupunkisivilisaatioista lähtien keino, jonka avulla on voitu osoittaa kosmoksen rationaalisuus. Luonto on paljastanut itsensä lukusuhteiden kautta. Luvut ovat toimineet avaimena maailman arvoituksen ratkaisuun. Sekä elementtien muodot että teoksen nimi antavat viitteen antiikin suuntaan. Kivijärvi haastaa katsojan merkitysleikkiin, jossa panoksina ovat eurooppalaisen tieteellisen kulttuurin varhaiset fantasiat.

Muoto tulee havaituksi aina tietyssä merkityksen kentässä. Muodon havaitsemiseen ei vaikuta pelkästään muoto itse vaan myös se mitä on muodon ympärillä. Modernissa kulttuurissa on ollut suuri tarve kokea taiteen muotoja välittömästi, ilman ulkoapäin annettuja merkityksiä. Kivijärvi on todennut, että ihminen jättää väistämättä jälkensä luontoon. Kivijärven lähtökohta on usein ollut selkeä ja systemaattinen, jopa ennustettava muoto, niin että ”se mikä on veistoksen toinen puoli, käy merkistä ilmi.” Eräällä tavalla Kivijärvi testaa geometrian avulla mikä on oletetun luonto/ kulttuuri -vastakohdan välittävä jäsen.

Kivijärven isot veistokset asettavat totunnaisen suhteemme veistoksiin monitahoiseen testiin. Mihin suuruusluokkaan saakka havaitsemme esineen yhdellä silmäyksellä? Tilalliset suhteet viestivät mykkiä merkityksiä. Mutta se ei tarkoita, ettemme kuulisi niitä ja tekisi koko ajan tulkintoja. Tila puhuu nimenomaan esitajunnallemme, sille, joka ilmaisee itsensä syrjäsilmäyksin. Tilallisten suhteiden huomioon otto on lunastettu kulloisenkin tulkinnan piiriin ennen kuin huomaammekaan (so. lausumme julki) asiaa. Mutta emme tulkitse esineen tilasuhteita tilallisten suhteiden valossa - vaan käännämme tilan kielen myös kulttuurin muiden merkitysten kielille. Nämä merkitykset eivät aina ole visuaalisia, sen sijaan hyvin usein ne ovat julkilausumattomia.

Tilalliset suhteet ovat kuitenkin reaalisia - siinä mielessä, että vaellamme omaan ruumiiseemme sidottuina ”tilan armoilla”. Tila on läsnä olevaa, ei ”tuolla jossakin”, vaikka miettisimmekin muita asioita. Emme saa karkotetuksi tilaa ajatuksin. Me olemme veistoksen jatkeita heti kun veistos on tilan jatketta. Siinä mielessä veistokset ovat äititaiteen, arkkitehtuurin kanssa tiiviissä liitossa. Parhaimmillaan ne sulkevat kaiken muun piiriinsä. Platonin lähtökohta oli, että kauneudella on matemaattinen perusta. Hän asetti vastakkain elollisten olioiden ja suorakulman sekä ympyrän kauneuden. Kivijärven eräs keskeinen pyrkimys taas on asettaa matemaattisesti säännöllinen satunnaisen, itsetiedottoman ja monimuotoisen luonnon alustalle. Luonto tässä merkitsee tietenkin luonnon satunnaisia, poimittuja muotoja. Kaksi jälkeä kohtaavat toisensa: geometrisen muodon jälki, joka ei jätä ”jälkiä” ja luonnon ”sokea” jälki, kivien satunnaisesti hioutuneet muodot.

(Näyttelyjulkaisusta ”Kivijärvi”, Altti Kuusamon kirjoittamasta ”Kivijärvi, luonto ja geomerkit” referaatti)

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-20-0 Harry Kivijärvi
Porin taidemuseo 24.4.-22.5.1988
Kuvat: Plotinos, 1985-87
Toimitus: Porin taidemuseo
Käännös: Roger Luke
100PRINT, Pori 1988


DANIEL BUREN
11.06.1988 - 17.07.1988
DANIEL BUREN


Tiedote:
Tietoisella anonyymisyydellään, persoonattomuudellaan Daniel Buren on omalla käänteisellä tavallaan kyseenalaistanut käsityksiä taiteen olemuksesta jo runsaan kahdenkymmenen vuoden ajan. Toimimalla sisällä taidemaailman järjestelmissä, sen institutionaalisissa kehyksissä, Buren on halunnut tuoda julki taiteen tuottamiseen ja vastaanottamiseen vaikuttavia sosiaalisia ja materiaalisia voimia. ”Osallistumisellaan” hän on tehokkaimmin kyennyt pysyttelemään ulkopuolisena, järjestelmää hyväksikäyttäen hän on tehokkaimmin kyennyt toimimaan omilla ehdoillaan. Burenin asema aikamme taiteen uudistajana on kiistaton.

Buren ei ole alistunut taiteilijan perinteiseen rooliin. Tietoisena antitaiteilijana – neutraalin, yksinkertaisen peruselementtinsä, 8,7 cm leveän raitansa välityksellä – hän on toteuttanut eri puolilla maailmaa lukuisia töitä niin museoissa ja gallerioissa kuin julkisissa ympäristöissäkin. Nämä työt – periaatteessa aina ”samat”, mutta kuitenkin aina uudet, yhteydestä ja tilasta riippuen – eivät voi olla sen enempää ostettavia kuin ikuisen taiteilijakultin varaan rakentuvia tallennettavia arvoteoksiakaan. Ne ovat pelkästään taideteoksia – niin kauan kuin ovat.

Oman vuosikymmenemme ”taiteen noususuhdanteen” ja taidepörssien tuottamisen ja kuluttamisen taidemaailmassa Daniel Burenin näkemys on entistä radikaalimpi ja ajankohtaisempi. Hän on itse todennut esseessään ”Kulttuurin rajat” (1970):
” Oli taide mitä hyvänsä, se on yksinomaan poliittista. On analysoitava niitä muodollisia ja kulttuurisia rajoja (molempia, eikä vain jompaakumpaa), joiden puitteissa taide on olemassa ja kamppailee. Rajoja on monia ja vahvuudeltaan vaihtelevia. Vaikka vallitseva ideologia ja sitä palvelevat taiteilijat yrittävät kaikin keinoin naamioida noita rajoja ja vaikka on liian aikaista räjäyttää niitä – sillä edellytyksiä ei vielä ole – on tullut aika riisua naamio niiden yltä. ”

Edellisen kerran Daniel Buren on ollut esillä Porin taidemuseon vuoden 1986 Varrella virran- näyttelyssä ”Kontaktit/ Kontrastit”. Tuon jälkeen hän on toteuttanut lukuisia töitä, mm. skandaalikäryisen tilateoksensa Pariisin Palais Royalin pihalle ja voitokkaan Ranskan paviljongin edelliseen Venetsian biennaleen. Palatessaan nyt Poriin Buren toteuttaa tilateoksen museon isoon näyttelysaliin.


KOKOELMAT
22.07.1988 - 09.10.1988





JOSEF ALBERS, RETROSPEKTIIVINEN NÄYTTELY
19.10.1988 - 04.12.1988
JOSEF ALBERS


Tiedote:
Josef Albersin merkitys taiteilijana, opettajana ja teoreetikkona on tänä päivänä kiistaton. Hänen tutkimuksensa valon, värin ja havainnoinnin alueilla ovat johtaneet kuulun Albersin väriopin syntyyn, opin, jonka merkitys ennen kaikkea Yhdysvalloissa on ollut keskeinen.

Albersin oppi perustuu ajatukseen uudesta, luovasta näkemisestä: väri ei ole niinkään fysikaalinen kuin psykologinen ilmiö. Hän tutki opetustyössään värien vuorovaikutusta varsin käytännöllisin keinoin ja siten herätti uudenlaisen havainnointitavan. Itse hän on todennut eräässä haastattelussaan: ”Oppini ei ole mikään järjestelmä tai teoria, vaan kehotus… Mihin? … näkemiseen, herkistymiseen ja näkemisen tarkentamiseen.”

Albersin opetustyön pohjalta on syntynyt aikamme merkittävimpiä julkaisuja kuvataiteen alalla, teos nimeltä ”Interaction of Color” vuonna 1963. Teos on Vapaan taidekoulun toimesta julkaistu suomenkielisenä painoksena ”Värien vuorovaikutus” vuonna 1978. Sittemmin koulun julkaisusarjassa on ilmestynyt myös Josef Albersin runoja, aforismeja ja muita kirjoituksia teoksena ”Taito nähdä”.

Josef Albersin (s.1888 Bottropissa, k. 1976 New Havenissa Yhdysvalloissa) ensimmäiset ekspressiiviset figuratiiviset piirrokset ja grafiikantyöt ovat vuosilta 1914-19. Aluksi hän opiskeli Münchenin taideakatemiassa, mutta siirtyi 32-vuotiaana vastaperustettuun Bauhaus-kouluun vuosiksi 1920-23. Välittömästi tämän jälkeen hänet kutsuttiin Walter Gropiuksen toimesta koulun opettajaksi.

Weimarissa perustettu legendaarinen Bauhaus-koulu muutti sittemmin Dessauhun (1925) ja sieltä edelleen Berliiniin (1932). Koulu kuitenkin jouduttiin kansallissosialistien painostuksesta sulkemaan jo 1933, minkä jälkeen Albers siirtyi Yhdysvaltoihin ja jatkoi opetustyötään ensin Black Mountain Collegessa (1933-49) ja myöhemmin Yalen yliopistossa (1950-60). Yhdysvalloissa Josef Albers yhdessä vaimonsa Anni Albersin kanssa suoritti elämäntyön, joka oli uraauurtava taideopetuksen alalla.

Nyt Suomessa nähtävä Josef Albers- näyttely on ensimmäinen kattava retrospektio taiteilijan kokonaistuotannosta. Sen on koonnut taiteilijan syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi Solomon R. Guggenheimin museo New Yorkissa, missä näyttely oli esillä maalis-toukokuussa 1988. Näyttelyn 246 teosta on koottu eri puolilta maailmaa museoista sekä julkisista että yksityisistä kokoelmista. Teokset ajoittuvat vuosille 1914-1976 alkaen hänen aiemmin tuntemattomasta varhaistuotannostaan ja päättyen upeaan sarjaan ”Homage to the Square” teoksia vuosilta 1950-76.


KOKOELMAT
09.12.1988 - 08.01.1989





 

 

 

Kokoelmat & Arkisto

Kokoelmat

Vuosikertomukset

Näyttelyjulisteet

Museo- ja yleisötapahtumat

Näyttelyarkisto

Kausiohjelmat (Haitarit)

Luentosarjat

Mediajulkisuus

Kokoelmapoliittinen ohjelma

Tutkimus - Artikkelit

Performanssiarkisto D-ark

Videos

 

 

 

 
                 

 

 

 

 

 

Yhteystiedot


PORIN TAIDEMUSEO
Eteläranta, 28100 PORI, FINLAND
p. +358 44 701 1080
taidemuseo@pori.fi

 

 

©  Pori Art Museum | Porin taidemuseo