PORIN TAIDEMUSEO
Eteläranta, FI-28100 PORI, FINLAND
Avoinna ti-su 11-18, ke 11-20. Vapaa sisäänpääsy keskiviikkoisin klo 18-20.
Liput: 5 / 2,5 euroa, Perhelippu 10 euroa.


Näyttelyarkisto


 

  Valitse vuosi:

1979 1980 1981 1982
1983 1984 1985 1986
1987 1988 1989 1990
1991 1992 1993 1994
1995 1996 1997 1998
1999 2000 2001 2002
2003 2004 2005 2006
2007 2008 2009 2010
2011 2012 2013 2014
2015 2016

 

  tai
etsi hakusanalla tai sanan osalla

 

Näyttelyt vuonna 1987

 


LEONHARD LAPIN
25.01.1987 - 01.03.1987
LEONHARD LAPIN


Tiedote:
Leonhard Lapin (s.1947 Räpinässä, Eestissä) on arkkitehti ja kuvataiteilija, joka konkreettisesti osoittaa kokonaisvaltaisen visuaalisen ajattelun, taiteiden välisen yhteyden merkityksen. Lapin on vitalisti, joka työskentelee lähes kaikilla taiteen alueilla: hän on konstruktivistinen graafikko ja maalari, graafinen suunnittelija ja performanssitaiteilija, filmin ja teatterintekijä ja arkkitehtuuriteoreetikko. Hän on opiskellut vuosina 1966-1971 Eestin Valtion Taidekorkeakoulussa. Vuodesta 1977 lähtien hän on ollut taiteilijaliiton ja vuodesta 1982 lähtien arkkitehtiliiton jäsen.

Konstruktivistien kiteytys ”Vähässä on paljon, pisteessä kaikki!” johti 1920-luvulla uuteen arkkitehtuuriin ja uuden taiteen syntyyn. Samasta perinteestä lähtee myös Leonhard Lapinin tuotanto 1970-luvun alusta lähtien. Hänen innoittajinaan ovat olleet Malevitš, Mondrian, issitzky ja Rodtšenko. Erityisesti Malevitšilta Lapin on saanut aineksia omaan muotokieleensä sekä käsitteisiinsä ajasta ja tilasta.

Kuvataiteen alueella Lapinin rakenteellinen tuotanto johtaa usein sarjallisuuden kautta käsitetaiteen
alueelle. Näyttelyssä on esillä mm. useita teoksia vuosilta 1973-79 Lapinin tunnetusta Koneet
-sarjasta, joka kommentoi teknoraattista konemaailmaamme. Lapinin edustamalla eestiläisellä
nykyarkkitehtuurilla on vankat juurensa funktionaalisessa perinteessä. Lapinin
pientalosuunnitelmat liikkuvat konstruktivistisesta, neofunktionalistisesta, kubistisesta ja
futuristisesta kielestä aina symbolistiseen. Hän on työskennellyt myös entistäjänä kaupunkien
rekonstruktion alalla sekä suunnitellut julkisia rakennuksia, puistoja ja arkkitehtoneja. Tämä
arkkitehtuuri herättää keskustelua erityisesti kokonaisvaltaisesta suunnittelusta.

Leonhard Lapin on vuodesta 1968 lähtien osallistunut graafikkona ja maalarina lukuisiin
näyttelyihin kotimaassaan, Suomessa, DDR:ssä, Puolassa, Unkarissa, Jugoslaviassa, Itävallassa,
Saksan liittotasavallassa, Espanjassa, Ranskassa, USA:ssa, Japanissa, Australiassa, Meksikossa ja
Argentiinassa.

Yksityisnäyttelyjä Neuvostoliitossa hän on järjestänyt vuodesta 1973 lähtien. Kansainvälisiä
grafiikkapalkintoja hänelle on myönnetty Ljubljanassa 1973 ja Tokiossa 1975.


KOLLAASEJA, KIVITAULUPIIRROKSIA JA MAALAUKSIA
06.02.1987 - 29.03.1987
ALBERTO MAGNELLI


Tiedote:
Musée national d’art moderne/ Centre Georges Pompidou Pariisissa järjesti vuonna 1986 laajan Alberto Magnellin (1888-1971) kollaaseja ja kivitaulumaalauksia esittelevän näyttelyn, joka liittyy laajempaan sarjaan tämän vuosisadan alun suurten mestareiden vähemmän tunnettujen puolien esittelemiseksi. Aiemmin tässä sarjassa on esitelty näyttelyt Leger ja esineen runous, Laurensin kubistinen periodi sekä Arpin revityt paperityöt.

Vaikka Magnellin tuotannon tunnetuimmat vaiheet sisältyvät ajalle vuodesta 1937 lähtien hänen kuolemaansa vuoteen 1971 asti, hän on ollut abstraktin taiteen uranuurtajia jo tämän vuosisadan ensimmäiseltä vuosikymmeneltä lähtien. Nyt Suomessa esiteltävään näyttelyyn on koottu myös Magnellin maalaustuotantoa hänen eri vaiheiltaan aina vuodesta 1914 lähtien ranskalaisten ja ulkomaisten museoiden kokoelmista sekä yksityiskokoelmista. Näyttelyssä on esillä myös Suomeen hankittuja Magnellin teoksia Sara Hildénin taidemuseon ja Alvar Aalto-museon kokoelmista.

Kun Alberto Magnelli vuonna 1936 ryhtyi tekemään kollaaseja, hän kehitteli omaperäisen version, joka oli yhtä kaukana kubistien liimatuista papereista kuin surrealistienkin kollaaseista. Hän lähestyi tekniikkaa abstraktin maalarin ominaisuudessa pohtien materiaalin suhteita ja valmiiden tai sopiviksi leikattujen elementtien keskinäisiä muotoja. Magnellin kollaasit eivät tue surrealistien käsitystä, jonka mukaan kollaasi olisi ”taisteluhaaste maalaustaiteelle”.

Magnellin käyttämät arkipäiväiset materiaalit – hapettuneet rautalevyt, hiekkapaperi, narut, tervatut pakkauspaperit, jne. – paljastavat uudessa käyttöyhteydessään kätketyt mahdollisuutensa ja maalari saa niistä uuden paletin.

Vuosina 1936-1966 Magnellin kollaasit seuraavat hänen maalaustensa kehitystä. Ne pelkistyvät ja saavat yhä monumentaalisen luonteen. Käytettyjen materiaalien värit on tietoisesti rajoitettu töiden ankaruutta korostavaan asteikkoon – beige, ruskea, musta, tummansininen, tai pullon vihreä hallitsevat sommitelmia.

Miehityksen aikana Grassessa toteutettu musiikki-aiheinen kollaasisarja muistuttaa vapaalla rakenteellaan ja huumorillaan siitä, miten kollaasi tekniikkana on hitaaseen maalaustyöhön verrattuna kuin jazz- musiikkia, nopeaa improvisaatiota ja mielikuvitusta.

Koulujen kivitauluille maalatut pienimuotoiset kivitaulumaalaukset ovat myös suurelta osin maalattu Grasessa vuosina 1940- 1943. Töiden puureunukset muodostavat maalausten kehykset. Magnelli saattoi tällä tavoin, kankaan ja öljyvärien puutteessa, tallentaa lukuisia ideoita, jotka hän sitten sodan päätyttyä toteutti öljymaalauksissaan.

Nämä miniatyyrimaalaukset kiehtoivat myöhemminkin Magnellia. Ne ovat todisteina hänen mielikuvituksestaan ja huumorintajustaan, jotka usein peittyvät hänen maalaustensa ankaruuden taakse. Nyt järjestetty näyttely tarjoaa yleisölle ensimmäisen kerran tilaisuuden tutustua tähän taiteilijan salattuun puutarhaan ja inhimilliseen ulottuvuuteen.

Näyttelyn komissaari on DANIEL ABADIE Musée national d’art modernesta/ Centre Georges Pompidousta. Kokonaisuus käsittää 35 kollaasia, kolmisenkymmentä kivitaulumaalausta sekä 15 öljymaalausta.

Näyttelyn järjestäjinä Suomessa ovat Porin taidemuseo helmi-maaliskuussa ja Joensuun taidemuseo toukokuussa 1987.


KIRJA TAITEENA – TAIDE KIRJANA
14.02.1987 - 29.03.1987



Tiedote:
Kahdenkymmenen viime vuoden aikana on kirjasta tullut kuvataiteilijoille oma ilmaisumuotonsa. Kirjan välityksellä on dokumentoitu ja tuotu yleisön nähtäväksi ja koettavaksi erilaisia taideprojekteja esimerkiksi käsitetaiteen, maataiteen, performancen alueilta. Ilman valokuvaa tai kirjaa monet nykytaiteen suuntaukset jäisivätkin ilman vastaanottajaa.

Osa taiteilijakirjoista on uniikkeja objekteja, joissa taiteilija käsitteellisesti lähestyy kirjan ideaa. Niissä kirjaa voi tarkastella kuin veistosta, joka kasvaa teoksen sivuilta. Kirjaa ei voi enää lukea perinteisellä tavalla, vaan vain sen hahmo on luettavissa. Eräänlaisesta lukemisestahan on kysymys silloinkin, kun tunkeudumme taideteoksen sisälle ja tulkitsemme sen sanomaa.

Monista taiteilijakirjoista on tehty vai pieniä painoksia: ne on tehty käsin ja tekotavan vaivalloisuus ja harvinaisuus rajaavat painosmäärän. Osaa kirjoista voi verrata näyttelyluetteloihin, joissa valaistaan taiteilijan persoonaa, työskentelytapaa ja näyttelyä. Usein taiteilijakirja voi korvata kokonaan perinteisen näyttelyn.

Italiassa Maurizio Nannuccin ja Pier Luigi Tazzin kokoama näyttely esittelee valikoiman viime vuosien taiteilijakirjoista yli kahdeksaltakymmeneltä taiteilijalta.

Näyttelyn tuottajat:
Zona Archives (Firenze)
Alvar Aalto- museo
Porin taidemuseo



POLIITTISIA KARIKATYYREJÄ
22.03.1987 - 07.05.1987
RAGNVALD BLIX


Tiedote:
Saksan politiikka oli lähes puolen vuosisadan ajan tunnettu norjalaissyntyisen karikatyristin RAGNVALD BLIXIN (1882-1958) tuotannon keskipisteenä. Blix syntyi Christianiassa eli nykyisessä Oslossa 1882. Hänen isänsä oli heprean kielen professori, konservatiivisen hallituksen kirkkoministeri ja virsirunoilija. Kodin vakavamielinen ilmapiiri ei kuitenkaan näytä kahlinneen Ragnvald Blixin kehitystä. Jo kouluaikoinaan hän piirteli satiirisia pilakuvia opettajistaan ja oppilastovereistaan. Blixin suulliset kommentit kunnioittivat kohdettaan yhtä vähän kun hänen piirustuksensa. Ragnvald Blixille mikään ei ollut pyhää.

Blix muutti vuonna 1907 Müncheniin, missä hän toimi kymmenen vuoden ajan merkittävän satiirisen SIMPLICISSIMUS- aikakauslehden (per.1896) pilapiirtäjänä. Tämän jälkeen hän toimitti omaa satiirista EXLEX-lehteään Oslossa ja Kööpenhaminassa lähes kahden vuoden ajan 1919-20. Sittemmin hän toimi avustajan lukuisissa huomattavissa skandinaavisissa sanomalehdissä.

Ragnvald Blixin pureva ja ironiassaan paljastava tuotanto pelkistää Saksan valtiollisia vaiheita ja niiden heijastuksia Skandinavian maihin hänen Simplicissimus- kautensa alkuajoista lähtien. Se etenee lehden ylläpitämästä oppositiosta Wilhelm II:ta ja Englantia vastaan varoittamaan voimistuvan kansallissodan vaaroista. Se myös paljastaa kolmannen valtakunnan natsiterrorin, tulkitsee Adenauerin aikaa ja osoittaa Saksan uudelleenaseistautumisen.

Blix on itse sanonut: ” Nuo kymmenen vuotta, jotka työskentelin Simplicissimuksessa, olivat hyvin rikkaat. Sanomalehti oli voimakas vaikuttaja. Lehden keisaria kohtaan osoittama kritiikki oli niin voimakasta, että jatkuvasti oli uhka joutua vankilaan majesteettirikoksen vuoksi. Minulla oli henkilökohtaisesti onnea. Yhdessä vaiheessa mm. keskusteltiin siitä, että joutuisin karkotetuksi maasta, koska olin Norjan kansalainen.”

Ragnvald Blixin näyttely Poriin on koottu yhteistyössä Düsseldorfin kaupunginmuseon kanssa edellisvuonna Düsseldorfissa esillä olleen laajemman Blixin näyttelyn pohjalta. Suomea ja muita Pohjoismaita käsitteleviä töitä on saatu lainaksi Kööpenhaminasta Blix-säätiön kokoelmista.


PORIN TAITEILIJASEURAN 40-VUOTISJUHLANÄYTTELY
04.04.1987 - 03.05.1987



Tiedote:
Neljän vuosikymmenen taipaleen kunniaksi Porin Taiteilijaseura järjestää Porin taidemuseoon näyttelyn. Työt näyttelyyn valitsi 3-henkinen jury, johon kuului seuran puheenjohtaja Pertti Ala-Outinen, vaasalainen taidemaalari Veikko Takala ja turkulainen kuvanveistäjä Maarit Nissilä. Näyttelyyn esittelee noin viisikymmentä työtä. Lisäksi mukaan on kutsuttu seuran entiset puheenjohtajat, Kauko Räike, Aarne Elomaa, Juhani Tarna ja Anja Karkku-Hohti. Edesmenneiden taiteilijoiden Ensio Lambergin, Sulo Salmen ja Immo Tuomisen töistä on koottu muistoryhmät.

Taiteilijaseuran yhtenä tehtävänä on ollut parempien kuvataidepalvelujen ajaminen. Monia asioita on esitetty päättäjille vuodesta toiseen. Seurassa, johon kuuluu tällä hetkellä 42 taiteilijaa, on menossa sukupolven vaihdos. Jäsenistöä on vaihtunut runsaasti muutaman vuoden sisällä, ja näin myös uudet taiteet, esimerkiksi performanssitaide sekä tila- ja ympäristötaide, ovat nousseet mielenkiinnon kohteeksi.


PAUL OSIPOW
10.05.1987 - 14.06.1987
PAUL OSIPOW

Tiedote:
Paul Osipow ( s.1939) on opiskellut Suomen taideakatemian koulussa 1958-1962, Vapaassa taidekoulussa 1960 ja Texasin yliopistossa Austinissa 1975. Osipow on osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomessa vuodesta 1964 ja ulkomailla vuodesta 1967. Hän piti ensimmäisen lukuisista yksityisnäyttelyistään vuonna 1965 Tukholmassa. Vuonna 1966 Osipow sai dukaattipalkinnon popvaikutteisilla maalauksillaan. Valtion kuvataidepalkinto on hänelle myönnetty kahdesti, 1970 ja 1974.

Paul Osipow on osallistunut lukuisiin kansainvälisiin näyttelyihin Euroopassa sekä Yhdysvalloissa ja Japanissa. Hän oli Suomen edustajana Sao Paulon biennaalissa 1985 ja osallistui mm. Nordanad- näyttelyyn Pariisissa 1986. Taideopettajana Osipow on työskennellyt vuodesta 1978 vuoteen 1985, jolloin hän sai valtion 15-vuotisen taiteilija-apurahan.

Paul Osipow on johdonmukaisesti abstrakti maalari, joka on taiteessaan kiinnostunut ennen kaikkea maalauksellisista asioista, esimerkiksi väristä sekä aineettomana tilana ja valona että maalauksen syntyprosessista kertovana, aineelliseksi pinnaksi kerrostuneena maalina. Hänen kuvissaan ei ole symboleja eikä niistä löydy esittäviä tai kirjallisia viittauksia.

Porin taidemuseon näyttelyssä esitellään hänen tuotantoaan vuosilta 1977-1987.

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-16-2 Paul Osipow
Porin taidemuseo 10.5.-14.6.1987
Luettelon toimitus: Paul Osipow, Hilkka Kuusijärvi
Artikkelit: Olle Kåks – taidemaalari, Tukholma
Anders Tonberg – Galleristi, Lund
Harvey Quaytman – taidemaalari, New York
Käännökset: Harald Arnkil, Kari Vähäpassi
Kuvat: Esko Nummelin, Yrjö Räikkälä
Lay-out: Hilkka Kuusijärvi
100PRINT, Satakunnan Kirjateollisuus Oy, Pori 1987


VARRELLA VIRRAN 5 - HOMMAGE Á MAIRE GULLICHSEN
17.06.1987 - 30.08.1987


Tiedote:
Porin taidemuseon vuosittaisten Varrella virran- näyttelyjen ajatuksena on tarkastella ajankohtaisen taiteen tilannetta erilaisten teemojen pohjalta. Museon peruskokoelman lahjoittajan, professori Maire Gullichsenin täyttäessä 80 vuotta museolla on ollut erityinen syy koota vuoden 1987 Varrella virran- näyttely tämän päivän kotimaisen taiteen esittelyksi.

Näyttelyyn osallistuu museon kokoelmiin jo kiinteästi liittyviä taiteilijoita, mutta myös joukko nuorempia värin ja muodon tutkijoita – maalareita ja kuvanveistäjiä, jotka eri sukupolvien välisenä vuoropuheluna luovat näkökulman sille suomalaisen taiteen alueelle, jota Maire Gullichsen on johdonmukaisesti tukenut useiden vuosikymmenten ajan.

Museon kokoelmiin kuuluvien töiden ohella näyttelyyn on valittu teoksia seuraavilta taiteilijoilta:
Martti Aiha, Sakari Alanen, Tor Arne, Juhana Blomstedt, Kari Cawén, Carolus Enckell, Jorma Hautala, Matti Kujasalo, Lauri Laine, Ernst Mether- Borgström, Lars- Gunnar Nordström, Paul Osipow, Mari Rantanen, Silja Rantanen, Raili Tang, Kain Tapper, Timo Valjakka, Sam Vanni ja Reijo Viljanen.

Näyttely ulottuu myös museon ulkopuolelle, sillä Maire Gullichseniin syntymäpäivän kunniaksi paljastetaan 17.6.1987 kuvanveistäjä Harry Kivijärven harmaagraniittinen ”Lokki”- veistos. Veistoksen hankkimiseksi järjestettiin Porin kaupungin ja porilaisten taidejärjestöjen toimesta kansalaiskeräys.

Näyttely on esillä Porin taidemuseossa 17.6.- 30.8.1987
Näyttelyn suunnitellut työryhmä: Hilkka Kuusijärvi, Ben af Schulten, Marketta Seppälä.


RETROSPEKTIIVINEN NÄYTTELY
08.09.1987 - 18.10.1987
GORDON MATTA-CLARK


Tiedote:
Museum of Contemporary Art Chicagossa on koonnut ensimmäisen laajan selvityksen amerikkalaissyntyisen Gordon Matta- Clarkin (1943-1978) tuotannosta. Matta- Clark kuului 1960-luvun lopun ja 1970-luvun taiteen ehdottomimpiin uudistajiin. Hän tutkii taiteen uusia radikaaleja keinoja sekä samalla tietoisesti rikkoi sen tavanomaisia rajoja. Alun pitäen hänen menetelmiinsä kuului eri taidemuotojen – arkkitehtuurin, performanssin, piirustuksen, kuvanveiston, valokuvauksen ja elokuvan – tutkiminen ja usein yhteensovittaminen. Itse asiassa Matta- Clarkille elämä ja taide muodostivat erottamattoman kokonaisuuden. Hänen välineinään oli ruoka, asunto, kulkuvälineet sekä niiden jäänteet, hylätyt rakennukset, romut jne. Taiteen ja elämän erottamattomuus näkyvät esimerkiksi hänen toiminnassaan SoHon taideyhteisössä, hänen teoksessaan ”Agar” 1969-1970, joka oli pysyvä kasvi-installaatio hänen studiossaan tai 112 Greene Streetin vaihtoehtogallerian lukuisissa kokeiluissa.

Gordon Matta- Clark oli surrealistimaalari Roberto Mattan poika, jolle jo lapsuusympäristö tarjosi runsaasti taiteellisia virikkeitä. Perheen ystäväpiiri käsitti intellektuelleja eri elämänaloilta ( surrealisteista mm. Breton, Duchamp ja Ernst, useita abstraktin ekspressionismin edustajia). Isänsä jalanjälkiä seuraten Gordon opiskeli aluksi arkkitehtuuria uskoen sen olevan sosiaalisesti tärkein taiteen muoto. Suoritettuaan tutkinnon arvostetun Cornellin Yliopiston arkkitehtuurin osastolla 1968, Matta- Clark jäi Ithacaan avustamaan ensimmäisessä maataiteen näyttelyssä. Siellä hän tapasi mm. Dennis Oppenheimin, Robert Smithsonin, Hans Haacken, Walter de Marian ja Jan Dibbetsin.
Näiden varhaisten maataideprojektien kenties näkyvin vaikutus Matta- Clarkin taiteelle näkyy mittasuhteissa. Myöhemmin hän toi esiin eron: Oppenheimin ja Smithsonin nähdessä luonnon tyhjänä kankaana Matta- Clark operoi urbaanissa ympäristössä, tilassa, joka on sekava ja valmis, mutta samalla helposti tavoitettava ja muokattava.

Parhaiten Matta- Clark tunnetaan projekteistaan, joissa hän kirjaimellisesti leikkautui olemassa olevien rakennusten lävitse tai tunkeutui niihin luoden uusia, tilallisia kokemuksia, suuria veistoksellisia taideteoksia. Osista, jotka jäivät jäljelle näistä ”leikkauksista”, hän toteutti erillisiä ”veistoksia”. Valokuvat, jotka pääsääntöisesti pohjautuivat hänen tilapäisiin arkkitehtonisiin teoksiinsa, ovat tärkeä alue hänen kokonaistuotannossaan.

--

Opintojensa päätyttyä Matta- Clark muutti New Yorkiin vuonna 1968 niin kansallisen kuohunnan kuin voimakkaan taiteellisenkin muutosvaiheen aikana. Taiteilijat ajautuivat minimalismiin, jossa taiteen kautta porauduttiin peruskysymyksiin. Prosessitaide, maataide ja performance avasivat uusia kehitysnäkymiä. Matta- Clarkin taiteessa oli kysymys tilan muuttamisesta: rakentamisen sijasta hän paljasti olemassa olevaa. Näihin projekteihin sisältyi suoranaisia riskejä ja vaaroja, hyvin usein hän joutui sananmukaisesti uhmaamaan lakeja ja kuolemaa.

Vuonna 1973 Matta- Clark oli mukana perustamassa ” Anarchitecture”- ryhmää yhdessä George Trakasin, Richard Nonasin, Suzanne Harrisin, Richard Landryn, Tina Girouardin, Jeffrey Lew’n, Jene Highsteinin ja myöhemmin Laurie Andersonin, Susan Weilin, Jean Dupuy’n ja Bernard Kirschenbaumin kanssa. Kyseessä oli väljä taiteilijaryhmä, joka tutki arkkitehtonista mittakaavaa, paikkaa ja metaforaa omassa työssään. Lähtökohtana oli, että uudisrakentamisen sijasta riittäisi olemassa olevien rakennusten muuttaminen. Jälkikäteen Laurie Anderson on sanonut, että ”Anarchitecture” oli pikemminkin kirjallinen ryhmä, jossa keskinäisellä yhteydenpidolla oli keskeinen merkitys ryhmän jäsenten yhteiskunta- ja taidekäsitysten muotoutumiselle.

Matta- Clark käytti kantaaottavassa taiteessaan arkkitehtonisia paikkoja selittämään yhteiskunnallisia rakenteita. Omassa anarkistisessa lähestymistavassaan hän antoi uudet tilalliset suhteet olemassa oleville muodoille leikkaamalla ja muuntamalla kappaleita, päästäen valon ja tilan vaikuttamaan. Hän valitsi tarkoituksellisesti hylättyjä rakennuksia, varastorakennuksia tai muuten väheksyttyjä tiloja – ylipäänsä tiloja, jotka tavallaan edustivat yhteiskunnallista epäonnistumista.

”Rakennuksen purkamisessa on monia sosiaalisia ulottuvuuksia, joita yritän tuoda esiin: ensinnäkin tilan rikkominen, tilan, jonka lopulliseen hahmoon vaikuttaa fyysisten olosuhteiden lisäksi rakennusteollisuus. Tämä teollisuus tuottaa ankeita esikaupunkiympäristöjä ja laatikkokaupunkeja. Ympäristö passivoi ja eristää ihmisiä, joiden elämä on sidottu tällaiseen ympäristöön.—
Työssäni otan käytännössä kantaa tällaiseen itsestäänselvyyteen, joka ei ole onnistunut vastaamaan elämän todellisiin vaatimuksiin. ”

Tyylillisesti Matta- Clarkin taide on sukua minimalismille, käsite – ja performancetaiteelle, vaikkakin Dadaa voidaan pitää sen henkisenä perustana. Matta- Clark myönsikin Dadan liberalisoivan voiman, joka mielikuvitustasolla katkaisi konventiot.

Seuraavat otteet Matta- Clarkin ystävien muistokirjoituksista kuvaavat hänen asemaansa lennokkaan 1970-luvun taidemaailman katalyyttipersoonana:

”Gordon oli 112 Greene Streetin simulaattori, hän toi kipinän siihen. Hän oli vastustamaton, eikä hänestä voinut olla pitämättä. Hän oli sukkela ja terävä ja erittäin intensiivinen.—Gordon voitti puolelleen kuin lapsi. Hän oli taiteen lapsi sananmukaisesti niin ulkoiselta olemukseltaan kuin syvältä sisimmästään.” (Alice Aycock, kuvanveistäjä)

”Hänen työnsä oli suhteessa arkkitehtuurin maailmaan: äärimmäisen persoonallinen liitto konkreettisten muotojen kanssa. Hän oli oikeastaan muuttuvan maailman poikkitaiteellinen taiteilija, sen sydänkirurgi.” (Dennis Oppenheim, taiteilija)

”Gordon oli suuri opettaja. Hän opetti, että taide on kykyä muistaa. Se, mitä taiteilija tekee on jotain, joka kytkee sen meidän muistoihimme. Kokemus on jotain, joka jää mieleemme lähtemättömästi.” ( Holly Solomon, galleristi)

“Gordon eli intohimoisella intensiteetillä huolehtien muista, mutta ollen välinpitämätön itsensä suhteen. – Hänen työssään oli Shivan, hävityksen jumalan ulottuvuus ja hänen persoonansa oli kuin viinin jumalan, Dionysoksen. Ystävästäni vahvimmat muistot liittyvät hänen loistavaan, vilkkaaseen luonteeseen ja villiin menoon tanssilattialla.” ( Alan Saret, taiteilija)

”Kun Gordon kuoli, hän oli ystäviensä ympäröimä, ja siitä tuli vielä yksi tapahtuma. Gordonilla oli valta tehdä kaikesta tapahtuma. – Hän antoi meille kaikille läsnäolijoille arvokkaan lahjan. Gordon näytti kuinka voi olla luottavainen kuoleman edessä ja antaa rohkeutta muille elää.”
( Les Levine, taiteilija)

Gordon Matta- Clark kuoli syöpään vuonna 1978 vain 35-vuotiaana. Hänen viimeiset sanansa Jeffrey Lewille olivat toimintaan rohkaisevat: ” Jokaisella on mahdollisuus kirjoittaa oma kirjansa. Olen kirjoittanut omani, ja nyt sinä voit kirjoittaa omasi.”


LE CORBUSIER SECRET
24.10.1987 - 29.11.1987
LE CORBUSIER


Tiedote:
Le Corbusier (1887-1965) oli, paitsi vuosisatamme arkkitehtuurin keskeisimpiä vaikuttajia, myös merkittävä kuvataiteilija. Le Corbusier (Charles-Edouard Jeanneret) syntyi Sveitsissä mutta asettui sittemmin asumaan Ranskaan. Taiteilijana hän lukeutui aikanaan Pariisin avantgardemaalareiden kärkinimiin ja oli ratkaisevasti vaikuttamassa uuden taidesuunnan, purismin syntyyn 1910-luvun lopulla.

Useat Le Corbusierin kuvat osoittavat selvästi sen kiinteän vuorovaikutussuhteen, joka vallitsi hänen kuvataiteellisen ja arkkitehtonisen työskentelynsä välillä. Monien piirrosten persoonallinen, verevän plastinen ote on tunnistettavissa etenkin hänen myöhemmän kauden arkkitehtuurissaan.

Le Corbusierin syntymän 100-vuotiasjuhlan kunniaksi Sveitsissä koottu näyttely käsittää 190 piirustusta ja kollaasia ajalta 1920-64. Teokset on koottu Le Corbusierin läheisten ystävien Theodor ja Ulla Ahrenbergin kokoelmasta. Kokoelman töitä ei ole aikaisemmin juuri esitetty julkisuudessa – näyttely tutustuttaakin meidät hyvin mielenkiintoiseen, intiimiin puoleen Le Corbusierin tuotannosta.

Näyttelyn järjestäjät:
Porin taidemuseo
Nykytaide ry
Musée Cantonal des Beaux-Arts, Lausanne




MARATHON
12.12.1987 - 17.01.1987
ISMO KAJANDER


Tiedote:
Ismo Kajander on Marathonillaan ennättänyt Porin taidemuseoon, missä hänen takautuva näyttelynsä avataan lauantaina 12.12.1987 kello 15.99. Aiemmin Suomenlinnassa esitelty kokonaisuus täydentyy nyt niin varhaisemman tuotannon kuin aivan uusimpienkin töiden osalta.
Ensi vuoden puolella näyttely on esillä myös Lappeenrannan taidemuseossa. Näyttelyn tuorein osa esitellään kevätkaudella myös Turussa – onhan Ismo Kajander juuri valittu Turun piirustuskoulun, maamme vanhimman taidekoulun rehtoriksi.

Näyttelyyn liittyvä julkaisu kartoittaa Ismo Kajanderin monipuolista tuotantoa vuodesta 1950 lähtien. Suomalaisen avantgarden eturiviin Ismo Kajander on kuulunut 1960-luvulta lähtien. Hän on ollut mukana monissa uusia tuulia puhaltavissa hankkeissa ja poikkitaiteellisissa kokeiluissa. Valokuvasta on kehittynyt oma taiteenmuotonsa pitkälti Ismo Kajanderin työn ansiosta niin kuvaajana, opettajana kuin edellytysten luojanakin.

Näyttelyn tiedotustilaisuus järjestetään Porin taidemuseossa perjantaina 11.12.1987 kello 12.00.

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-17-0 Ismo Kajander: Marathon
Porin taidemuseo 4.12.1987-3.1.1988
MARATHON-työryhmä: Jorma Hinkka, Maaretta Jaukkuri, Marketta Seppälä, Ismo Kajander
Ladonta: Xx-studio
Kirjapaino: Frenckell
© Ismo Kajander, Jorma Hinkka, 1987


 

 

 

Kokoelmat & Arkisto

Kokoelmat

Kokoelmapoliittinen ohjelma

Tutkimus - Artikkelit - TUTKA-sarja

Performanssiarkisto D-ark



Vuosikertomukset



Näyttelyarkisto

Kausiohjelmat (Haitarit)

Luentosarjat

YouTube-videokanava

 

 

 

 
                 

 

 

 

 

 

Yhteystiedot


PORIN TAIDEMUSEO
Eteläranta, 28100 PORI, FINLAND
p. +358 44 701 1080
taidemuseo@pori.fi

 

 

©  Pori Art Museum | Porin taidemuseo