ÄÄNIMEDITAATIO

Pidän kuulokkeita vielä hetken korvillani kuullakseni äänimeditaation ohjeet. Saatuani ne, riisun kuulokkeet.

Millainen olisi kokemukseni näyttelyssä, jos kulkisin sen äänimaailman johdattelemana? Mitä ääniä kuulen näyttelytilassa? Millainen akustiikka siellä on? Huomaan, kuinka syväkuuntelemalla näennäinen hiljaisuus muuttuu monivivahteiseksi äänimaisemaksi.

Aluksi yritän erottaa mitkä äänet kuuluvat taideteoksille ja mitkä taidemuseolle tai siellä kävijöille? Mitkä äänet ovat lähtöisin minusta?

Erotan, erotanko askelten ääniä, ajoittaista vaatteiden vaimeaa suhinaa ja sanoja, nielaisun äänen sisälläni, hiljaisen ja alati taustalla läsnäolevan ilmastoinnin tasaisen kohinan.

Annan kuuntelemisen johdattaa liikkumistani ja suuntaan paikkaan, jossa on vetävä, korviani kutkuttava äänimaailma.

Kuuntelen tarkasti äänen herkkiä vivahteita ja muuttuvaisia sävyjä. Sisältääkö se hiljaisuutta tai taukoja vai onko se yhtäjaksoista? Erotanko eri elementtejä, kuten eri soittimia, rytmejä tai melodioita? Onko ääni kontrastinen, vähäeleinen, minimalistinen, ilmava, hiljainen, kova, vaihteleva, monipuolinen, toisteinen, rauhallinen, reipas, läpitunkeva, hypnoottinen, meditatiivinen vaiko jotain muuta? Löydänkö huomaamattomia äänen kerrostumia? Mitä äänet kertovat teoksen merkitysmaailmoista?

Suljen silmäni ja keskityn kuulemaan, riisun kuulokkeeni.